Pelko

Pelkään montaakin asiaa tällä hetkellä, mutta nyt päällimmäisenä mielessä on kipeä polvi. Toivon, että se on vain pieni ohimenevä vaiva, mutta koska on aiempaa kokemusta siitä, kun pienestä vaivasta lonkassa tuli monen vuoden piina niin kyllä pelottaa että tästä tulee myös. Nyt yritänkin toimia eri tavalla, että niin ei kävisi. Menin nopeammin lääkäriin ja onneksi kohdalle osui lääkäri, joka otti asian tosissaan ja laittoi heti lähetteen fysioterapiaan. Siellä kävin ensimmäisen kerran eilen ja pitkän testaamisen jälkeen sain muutamia jumppaohjeita sekä uuden ajan.

Talven ja kevään aikana olen nauttinut kävelylenkeistä metsässä Mimmun kanssa. Olen iloinnut siitä, kun käveleminen ei satu ja pystyn jälleen tekemään pidempiä lenkkejä. Aloin haaveilemaan retkistä eri metsäreiteille ja ehdimmekin koko perhe käymään jo Karkalin luonnonpuistossa. Myös pihan hoito on ollut helpompaa, kun olen pystynyt olemaan kyykyssä. Mutta sainkin sitten polveni kipeäksi, kun kyykyssä käännyin katsomaan taaksepäin ja vasemmasta polvesta kuului melkoinen rusahdus. Hetkeen en pystynyt nousemaan ylös, mutta kun pystyin niin jatkoin hommat loppuun. Polvi tuli vasta myöhemmin kipeäksi.

Nyt niinkuin aiemminkin heti tuli mieleen miten koiran ulkoilutus sujuu ja valitettavasti juuri metsässä epätasaisessa maastossa kävely on vaikeinta. Onneksi tähän samaan hetkeen osuivat Mimmun kasvattajan suunnitelmat ottaa Mimmu sinne niin saan nyt lepuuttaa sekä kuntouttaa polveani ja toivottavasti sitten voimme taas jatkaa metsälenkkejä, kun Mimmu palaa meille.