Rokotus

Tällä viikolla kävimme tytön kanssa terveydenhoitajan luona. Tätä käyntiä on pelätty siitä asti, kun tyttö sai edellisen rokotuksen 6-vuotiaana. Pienempänä ei pelännyt neuloja. Rokotukset ja muutama verikoekkin otettiin sormenpäästä niin että tyttö istui sylissäni eikä ollut moksiskaan kummastakaan. Mutta tytön ollessa 4-vuotias häneltä otettiin verikoe osastojaksolla, missä en ollut paikalla. Ilmeisesti tämä ei mennyt kovinkaan hyvin ja olinkin hyvin pettynyt siitä, että minulle ei oltu kerrottu tästä toimenpiteestä etukäteen. Siitä jäi pelko neuloja kohtaan ja tähän pelkoon olen yrittänyt saada apua monelta taholta, mutta pelon selättäminen jäi minun tehtäväkseni.

Pelko on aina välillä noussut esiin ja moneen kertaan tässä vuosien aikana tyttö on ehtinyt kysyä, että milloin on seuraava rokotus? Yllättävä apu pelon selättämiseen löytyi telkkarista. Olen itse katsonut ohjelmaa, missä suoritetaan pieniä toimenpiteitä ja yllättäen tyttö halusi katsoa sitä kanssani. Joissakin kohdissa peittää kyllä silmänsä, mutta on pystynyt katsomaan kohdat, missä puudutusainetta laitetaan neulalla. Vähän aikaa sitten sanoikin, että nyt on valmis rokotukseen. Terveydenhoitaja oli onneksi hyvin huomaavainen, kun kerroin, että tyttö ei tykkää neuloista. Kertoi koko ajan mitä teki ja painotti tytölle, että tämän tulee pysyä paikallaan rokotuksen ajan. Minulla oli kylmäpakkaus mukana, koska se usein auttaa moneen asiaan. Ja rokotuksen jälkeen tyttö pitikin pakkausta pistokohdan päällä. Tyttö oli rokotuksen jälkeen ihan kalpea ja sanoi, että tuli huono olo, kun jännitys helpottui. Mutta rokotus saatiin laitettua!

Olin etukäteen kysynyt, että mihin haluaa mennä terveydenhoitajan vastaanoton jälkeen niin vastasi, että Falkullaan katsomaan eläimiä. Ja sinne siis menimme, mutta valitettavasti olimme sen verran myöhään liikkeellä, että osa eläimistä oli juuri viety sisälle, minne ei nyt voi mennä. Onneksi kanat ja ankat olivat ulkona. Niitä seurailtiinkin melkein tunnin ajan ja niiden aitauksissa viihtyvät varpuset kiinnostivat myös tyttöä. Saimme myös nauraa makeasti, kun kanoille tuotiin yksi kastemato. Madon saanut kana alkoi juosta pitkin aitausta ja kaikki muut jahtasivat sitä, koska olisivat myös halunneet saada osan madosta. Lopulta kana meni aitauksen nurkkaan ja söi madon, onnekas tipu sai myös osan, kun löysi madosta juoksumatkalla tippuneen palan. Ihan mukava lopetus jännittävälle reissulle. (Kuvat linnuista ovat tyttäreni ottamat.)