Lupa olla väsynyt

Olen vuoden verran ollut väsyneempi eikä sille oikeastaan ole varsinaista syytä juuri nyt. Vaan uskon, että monen vuoden valmiustilassa olo alkaa uuvuttamaan. Olen ollut tytön omaishoitajana yli kuuden vuoden ajan. Alkuun tyttö oli koulussa, joten niinä päivinä sain muutaman tunnin hengähtää. Lisäksi kerran tai kaksi kertaa viikossa oli toimintaterapia, milloin oli 45 minuuttia "omaa aikaa". Toisaalta tuollainen aika, kun joutuu koko ajan katsomaan kelloa, että koska pitää olla hakemassa tyttöä niin ei sekään kovin rentouttavaa ole, mutta silloin on erilailla valmiustilassa. Kun tyttö jäi kotikouluun niin vielä vuoden verran jatkui toimintaterapia kunnes sekin loppui.

Sen jälkeen omaa aikaa on ollut, jos olen päättänyt itsekseni lähteä jonnekin. Mutta olen siinä aika huono. En useinkaan tiedä minne menisin ja mitä tekisin. Koiran kanssa lenkillä käyminen on sellaista, mikä onnistuu ja se onkin ollut tässä vuosien aikana minulle todella tärkeä päivittäinen hengähdystauko. Koiramme oli viisi viikkoa hoidossa tässä kesällä ja sinä aikana kävin kerran itsekseni hieronnassa. Tyttö kulkee useimmiten mukanani, voi onneksi odottaa odotustilassa sen aikaa, kun olen esimerkiksi hammaslääkärissä ja fysioterapiassa. Kotonakin tyttö voi olla jonkin aikaa itsekseen, mutta silloinkin pitää olla koko ajan tavoitettavissa, jos tarvitseekin jotain.

Nyt olen antanut itselleni luvan olla väsynyt, kun pitkään tuntui siltä, että on vaan pakko jaksaa vaikka ei ole koskaan lomaa tai vapaapäiviä. Omaishoitajuus on niin sidottuna meidän arkeen, että on hankalaa eritellä vapaata ja arkea. Koska vaikka lähdemme mökille viettämään viikonloppua niin olen silti koko ajan "töissä" vaikka onneksi voin siellä välillä ottaa vähän rennommin. Mutta siinä samalla huolehdin, että tyttö syö, muistaa juoda ja käydä vessassa, autan iltapesuissa ja aktivoin tekemään jotain, koska muuten vain istuisi pelaamassa tai katsomassa ohjelmia. Tosin joskus annan hänen tehdä sitä ja itse huilaan, jos siltä tuntuu.