Lukkojen avaamista

On aika miettiä mitä ollaan saatu tämän kouluvuoden aikana tehtyä. Suurin osa vuodesta on mennyt neljännen luokan aikana aiheutuneiden lukkojen avaamiseen. Luulen niiden tulleen siitä, että yritettiin koulun kanssa työntää tyttöä liian nopeasti eteenpäin. Tyttö, kun on sellainen, että häntä joutuu joko houkuttelemaan tai vähän tuuppaamaan, että pystyy menemään pois mukavuus alueeltaan, mutta jos tuuppaa liikaa niin sitten ei suostu enää tekemään sitä asiaa ollenkaan.

Viime keväänä olikin tilanne siis se, että tyttö ei suostunut edes katsomaan koulukirjoihin päin. Mielestään ei osannut kirjoittaa käsin eikä piirtää vaikka häntä oli koulussa kehuttu siitä, että hänellä on siisti käsiala. Aloitimmekin sitten kirjoittamisen tietokoneella tehden erilaisia esitelmiä. Kirjat olivat pääasiassa minua varten, että pystyin niistä lukemaan mitä meidän tulisi opetella ja kehittelin sitten jonkin tehtävän opeteltavan asian aiheeesta. Kävimme puistossa tutkimassa sen kasvillisuutta ja kertolaskuja harjoittelimme uima-altaassa, siellä tyttö myös luki kaikki uimahallissa olevat kyltit ongelmitta vaikka kirjoja ei suostunut tuossa vaiheessa lukemaan ollenkaan. Kirjastoautossa tyttö tykkää kyllä käydä ja lainaa sieltä aina tietokirjoja, mutta sitten pääasiassa selailee niitä kotona. Tarinoita tykkää kertoa ja olenkin ne kirjoittanut ylös.

Tapaamme valvovan opettajan kolme kertaa kouluvuoden aikana ja viimeksi hän toivoi, että olisi enemmän näyttöä siitä mitä tyttö osaa. Eli meidän pitää saada enemmän tehtäviä tehtyä. No sitten keksin, että meillä on aiempien luokkien tehtäväkirjoja, mistä voisin leikata tekemättömiä tehtäviä, liimata niitä paperille ja aloitamme tehtävien tekemisen niistä.

Tyttö innostuikin mukavasti tehtävien tekemisestä. Varsinkin englannin tehtävät ovat sujuneet hyvin ja tyttö jo ilmoitti, että haluaa oppia ruotsia. No sehän sopii, kun ensi vuonna olisi tarkoitus aloittaakin sen opettelu. Käsin kirjoittaminenkin sujuu nyt jo hyvin. Ostimme käyttöön paksumman lyijytäytekynän sekä kolmion mallisia pehmeämpiä tavallisia lyijykyniä niin ne myös helpottavat kirjoittamista. Hänellä on monien kirjaimien kanssa oma tyyli tehdä ne, aloittaa usein eri kohdasta kuin minä ja ei voi kirjoittaa niin, että kirjain menisi viivan yli. I-kirjaimeen haluaa aina laittaa pisteen, oli se sitten iso tai pieni. Olen nyt opetellut olemaan sanomatta näistä asioista, kun mitä se oikeasti haittaa. Ja jos sanon jotain niin lakkaa jälleen kirjoittamasta. Jälki on kuitenkin sellaista, että siitä saa hyvin selvää. Nyt vain jännitän, että mitä valvova opettaja sanoo asiasta.

Itse olen tähän kouluvuoteen hyvinkin tyytyväinen. Olemme avanneet paljon lukkoja ja tuntuu, että nyt vasta pääsemme kunnolla vauhtiin tässä kotioppimisessa. Mutta samalla pelkään, että se ei riitä, kun viimeksi valvova opettaja sanoi, että pitäisi saavuttaa oppimisessa vähintään 5.luokan minimitaso. Kun kotikoulussa ei voi mukauttaa opintoja vaan arvostelu tehdään normaalin opetussuunnitelman mukaan. Mutta, kun tyttö ei koulussa oikeasti ollut saavuttanut edes 4.luokan tasoa niin en usko, että ollaan vielä tuossa tavoitteessa. Tosin laki sanoo, että pääasia on edistyä opinnoissa ja se ollaan kyllä tehty. Ja kun kotikoulu ei ole sidottu paikkaan eikä aikaan niin sitä on tarkoitus jatkaa myös kesällä, nytkin välillä on tehty tehtäviä myös viikonloppuisin eli aina silloin, kun siihen on sopiva aika ja paikka.

Kevät

Moni iloitsee kevään tulosta ja niin tyttärenikin, mutta se tuo mukanaan myös monia ongelmia. Valon lisääntyminen aiheuttaa sen, että meillä nukutaan entistä vähemmän ja ulos lähteminen aurinkoisella säällä on täynnä muistettavia asioita. Lippiksen tyttö yleensä muistaa itse ja olen valinnut takin niin, että se ei ole tumma, kun tytölle tulee todella herkästi kuuma. Aurinkolasit täytyy muistaa ottaa mukaan ja kumisaappaat kuuluu meillä kevään varustukseen. Tänä vuonna säästytään ohuempiin housuihin siirtymisestä, kun tyttö kulki "kesähousuissa" koko talven. Tosin huomasin, että nilkat näkyy housujen ja sukkien välistä, joten täytyy ostaa isompia housuja, kun puntti täytyy saada sukan sisään ja jos se ei siellä pysy niin siitä aiheutuu ongelmia.

Tyttö jo ilmoitti, että kun muurahaiset heräävät niin ei lähde enää metsään kävelylle. Pelkää jo pihalle ilmestyviä ampiaisia ja ahdistuu, kun puhun että mennään mökille yöksi. Siellä kun niitä pörriäisiä riittää. Viime kesänä olisi halunnut ottaa kuvia kukkasista, mutta ei pystynyt menemään niiden lähelle, kun ötököiden surina oli hänelle liikaa. Toisaalta on hyvin kiinnostunut perhosista, etanoista ja madoista, mutta ampiaisia, paarmoja ja hyttysiä pelkää todella paljon. Eikä tuohon pelkoon auta mitkään selitykset. Se hieman laantuu kesän mittaan, mutta näin keväällä tyttö puhuu jopa ettei aio kesällä mennä ollenkaan ulos.

Sisällä istutaan verhot kiinni, kun aurinko paistaa. Se kun häikäisee tyttöä. Hänellä on trampoliini pihalla ja rakastaa pomppia siinä. Ongelmana on se, että ei voi olla siinä, jos siihen paistaa aurinko. Pari vuotta sitten käski minua siirtämään puun ettei aurinko paista hänen trampoliinilleen. No yritin siihen selitttää, että voin siirtää trampoliinin, mutta en puuta. Itkien tyttö edelleen selittää, että puuta pitää siirtää. Ymmälläni menin vähän kauemmaksi miettimään mitä teen niin vähän ajan päästä tyttö pomppi tyytyväisenä trampoliinilla, kun varjo oli siirtynyt sen verran ettei aurinko enää häirinnyt.

Kirjoitan tätä suurimmaksi osaksi valvotun yön jälkeen. Meillä oli syksyllä se tilanne, että viikossa oli kaksi yötä, kun tyttö valvoi, muuten nukkui koko yön. Nyt en muista milloin on viimeksi nukkunut yön heräämättä. Tämän jo kerroin lääkärillekin ja saimme kokeiluun pitkävaikutteisen melatoniinin. Toiveikkaana sitten kokeilimme sitä. Tuloksena se, että tyttö nukahti klo 24, heräsi ekan kerran kahdelta ja sitten tunnin välein. Seuraavana yönä nukahti samaan aikaan, heräsi yhden ja viiden välillä 5-20 min. välein, joten siitä oli sitten enemmän haittaa kuin hyötyä. Pidimme viikon tauon koko melatoniinista, milloin yleensä nukahtaa myöhään, mutta sitten nukkuu koko yön. Mutta ei tämäkään nyt toteutunut vaan heräili kahden/kolmen maissa ja välillä nukahti uudestaan ja välillä ei. Nyt on taas kahtena iltana saanut tavalisen melatoniinin ja nukahtaa klo 23, mutta herää edelleen kolmelta ja sitten parin tunnin päästä uudestaan, eilen annoin tytön nukkua kymmeneen asti, kun pitkästä aikaa häntä nukutti. No sitten viime yönä heräsi kolmelta eikä nukahtanut enää uudestaan.

Parhaiten selviän aikaisesta heräämisestä touhuamalla jotain koko ajan niin ei ehdi väsymys iskemään, mutta mitään kovin vaikeata ei kyllä pysty tekemään ja yritän välttää autolla ajamista, joten toisinaan myös joudun perumaan menoja todella huonon yön jälkeen ja silloin toivon, että ymmärrystä tälle asialle löytyy.