Nakkikeitto

Teimme tänään tytön kanssa nakkikeittoa. Nakkikeittoon saa nykyään laittaa myös porkkanaa kunhan hänen lautaselleen ei niitä tule. Tyttö syö porkkanansa raakana. Hän on jo useamman vuoden ajan osallistunut nakkikeiton valmistamiseen. Tänään hän kuori porkkanoita ja pilkkoi nakit. Hän on itse keksinyt, että kun ainekset laittaa kauhan avulla kattilaan niin kuuma liemi ei roisku.

Tyttäreni syö yleensä vain ruokia missä ruoka-aineet ovat erikseen, poikkeuksena ovat tämä nakkikeitto ja lihaliemeen tehty makaronilaatikko. Tytön syöminen on ollut haastavaa pienestä pitäen. Audiofoniatrisella osastolla sanoivat, että on harvinaisempaa, kun lapsi tykkää kovasta ja karkeasta ruuasta. Tämä ilmeisesti johtuu tytön aliherkästä tuntoaistista. Hän söi aiemmin vain näkkäriä ja murot syö edelleen ilman maitoa. Muistan vieläkin, kun päiväkodissa kerran hoitaja sanoi, että aamupala murot eivät maistuneet niin kysyin, että laitoitko niihin maitoa? Ja vastaus oli kyllä, taisi jatkossa muistaa antaa murot pelkästään. Puuroista tyttö syö ainoastaan riisipuuroa. Nykyään syö myös pehmeää leipää ja jogurttia.

Niin ja syöhän tyttö nykyään myös pitsaa ja hampurilaisia, harva vanhempi ehkä iloitsee noista ruuista, mutta on se ihan kiva, että lapsi syö reissussa jotain muutakin kuin ranskalaisia. Kävimme viime viikolla HopLopissa ja tyttö söi hampurilaisen ja ranskalaiset, mutta myös maisteli minun annoksestani bataattiranskalaisia ja kanaa. Olemmekin edenneet tämän asian kanssa niin, että olemme iloisia, jos tyttö haluaa maistaa jotain uutta, mutta emme ole pakottaneet maistamaan. Olen nyt käynyt tytön kanssa HopLopissa ja uimassa, kun ei pidä ulkovaatteiden pukemisesta näin talvella ja siksi ei kovin mielellään lähde ulos. Itse olen nauttinut kävelyistä lumisessa metsässä.

Vain omaishoitaja

Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta asti. Olin kesätöissä hoitamassa lapsia, torimyyjänä sekä toimistoapulaisena. Opiskellessani sairaanhoitajaksi tein keikkatöitä. Minusta piti tulla lasten sairaanhoitaja, mutta opiskelujen loppuvaiheessa satutin selkäni ja jätin opiskelut tauolle enkä sitten enää palannut niitä jatkamaan. Suoritin sihteerin ammattitutkinnon ja opiskelujen aikana olin töissä postissa sekä Citymarketin kassalla. Harjoittelun suoritin terveyskeskuksen arkistossa. Sitten työskentelin vähän aikaa erilaisissa toimistotöissä, mutta se ei tuntunut kuitenkaan sellaiselta työltä mitä haluan tehdä. Hain henkilökohtaisen avustajan paikkaa ja siinä työskentelin siihen asti, kun tyttäreni syntyi.

Olimme mieheni kanssa sopineet, että tyttö menee päivähoitoon, kun oppii puhumaan. No se kestikin sitten vähän normaalia pidempään. Hain hänelle päiväkotipaikkaa, kun hän täytti kolme. Silloin jo ehdotettiin integroitua päiväkotiryhmää, mutta että sinne on jonoa niin päätin, että tyttö saa olla kotona siihen asti, että pääsee kyseiseen ryhmään. 4-vuotiaana hän aloitti päiväkodin ja aloin etsimään töitä. Yritin etsiä osa-aikaista toimistotyötä, mutta ei sellaista ollut tarjolla, joten hain jälleen henkilökohtaisen avustajan paikkaa. Tein ensin pari sijaisuutta kunnes löytyi vakituinen paikka, missä työskentelinkin 3 vuotta. Valitettavasti henkilökohtaisen avustajan työ ei paljoa tuo vaihtelua arkeen, joten välillä tuntui, että pyöritän kahta taloutta.

Jäin kotiin, mutta tuntui, että jotain pitää tehdä, joten ensin tein vuoden konsulentin hommia yhdessä paikassa ja sitten kolme vuotta toisessa. Nyt lopetin. Mutta kynnys siihen oli iso. Jostain syystä ajatus siitä, että olisin vain omaishoitaja on vaikea vaikka kyllä minulla on tekemistä ihan tarpeeksi siinäkin. Näen usein kirjoituksia siitä miten yhdistät työn ja omaishoitajuuden sekä siitä kuinka työ tuo vaihtelua. Ja on hienoa, jos ihmisellä on työ missä viihtyy ja se lisää jaksamista. Mutta entä jos haluaakin olla vain omaishoitaja? Minulle se onneksi on taloudellisesti mahdollista, näin ei aina ole vaan on pakko jaksaa omaishoitajuuden lisäksi käydä töissä.


Uudenvuoden aattona poltimme tytön kanssa tähtisadetikkuja. Tyttö ei uskaltanut pitää tikkua loppuun asti kädessä niin keksi tökätä sen lumihankeen, kun se oli ensin palanut vähän aikaa. Silloin siitä sai myös helpommin otettua kivoja kuvia. Tyttäreni tykkää käydä eri paikoissa ja jaksan sekä ehdimme paremmin käydä niissä hänen kanssaan, kun minulla ei ole muuta työtä. Kävimme joulukuussa Haltiassa sekä Myyrmannissa, missä oli tuo kuvassa oleva iso valaistu paketti. Meillä on jo useita paikkoja mielessä missä haluamme käydä tänä vuonna. Tyttö sai joululahjaksi useamman lahjakortin, mitä aiomme hyödyntää.  Nyt siis totuttelen olemaan "vain" omaishoitaja.