Vapaus valita

Olen usein törmännyt siihen, että meille sanotaan, että teillä on vapaus valita, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Kun tyttö sai suosituksen Kelan terapioihin saimme listan eri terapeuteista, mistä valita. Käytännössä valinta meni niin, että sille päästiin kenellä oli tilaa ottaa tyttö asiakkaakseen. Onneksi molemmat osuivat olemaan sopivia tytölle. Toimintaterapeutti tosin aika pian ilmoitti vaihtavansa työpaikkaa, joten vaihdoimme saman yrityksen sisällä toiselle terapeutille. Päiväkodin valinta meni niin, että meille ilmoitettiin missä päiväkodissa on tilaa integroidussa erityisryhmässä, joten sinne siis. Olimme kyllä onnekkaita, että tyttö sai paikan pienryhmästä päiväkodissa.

Olimme sopeutumisvalmennuskurssilla koulunsa aloittaville lapsille. Kurssi oli hyvä, mutta ihan väärään aikaan, kun se oli kesällä juuri ennen koulun alkua. Olisin tarvinnut kurssilla saadut tiedot vähintään vuotta aikaisemmin, että olisin osannut paremmin vaikuttaa tytön koulun alkuun. Siellä meille painotettiin, että vanhemmilla on oikeus vaikuttaa koulupaikan valintaan. Meille kun vain sanottiin, että tähän kouluun ja tälle luokalle ja kun yritin kysyä, että eikö mitään muuta vaihtoehtoa ole niin sanottiin, että toissijaisessa haussa voitte hakea toiseen kouluun, mutta silloin kaupunki ei maksa kuljetusta vaan se pitää vanhempien itse hoitaa. Hain silti, mutta kaikkien koulujen pienryhmät olivat jo täynnä niin hakemisesta ei ollut mitään hyötyä.

Nyt on aika, kun pitää alkaa miettiä mitä yläasteen jälkeen tapahtuu. Täytyy sanoa, että jälleen on aika epätoivoinen tunne, koska ei todellakaan tunnu olevan vapaus valita sitä mitä nuori haluaa. Erityisammattikoulujen tarjoamat tutkinnot painottuvat muutamalle alalle eikä niistä yksikään oikein tunnu tytölle sopivalta. Tällä hetkellä en usko, että pärjäisi tavallisessa ammattikoulussa eikä varsinkaan lukiossa. On toki olemassa Valma eli ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus. Tuli mieleen kuvitteellinen tilanne luokasta yläasteella, missä opettaja kertoo oppilaille, että teistä voi tulla mitä vain ja sitten kääntyy integroidun erityisoppilaan puoleen, että sinulle on sitten tämä Valma.

Toivon todellakin, että noin ei käy tosielämässä, mutta mitä olen muilta vanhemmilta kuullut niin voisi valitettavasti ollakin tositilanne koulussa. Yksi asia mistä en vielä paljon tiedä on Kelan tuet jatkossa, mutta olen osallistumassa tilaisuuteen, missä asiasta kerrotaan lisää. Tiedän kyllä jo sen verran, että vammaistukea voi saada siihen asti, kun nuori täyttää 16 ja sen jälkeen pitää hakea joko eläkettä, jos ei opiskele tai kuntoutusrahaa opintojen ajaksi. Toki olen kuullut, että aina ei kuntoutusrahaa edes myönnetä vaan nuori saakin eläkettä vaikka opiskelisi. Näitä asioita siis tällä hetkellä pohdin vaikka ne eivät tytärtäni vielä kiinnosta, mutta tarvitsen itselleni niistä jo tietoa, että voimme niistä sitten keskustella, kun hän on siihen valmis. Valokuvat tyttäreni on ottanut SeaLifessa.

Yksi asia kerralla

Kysyin tässä yksi päivä tyttäreltäni, että haluaisiko hän mennä pääkaupunkiseudun kotikoululaisten retkelle? Hän sanoi, että ei halua, kun museoissa ja muualla haluaa keskittyä katselemiseen eikä pysty keskittymään siihen, jos paikalla on muita lapsia ja nuoria joiden kanssa pitäisi myös olla sekä keskustella. Hän haluaa mieluummin retkeillä kanssani ja voisi tavata muita ihmisiä vaikka kahvilassa tai käydä kylässä heidän luonaan. Oli minusta todella hyvä, että osasi tämän minulle näin hienosti kertoa. Olimmekin sitten viime viikolla kahdestaan Helsingissä ja ihailimme kuinka aurinko sulatti lunta kallion päältä vaikka olikin vielä pakkasta. Tyttö odottaa jo kovasti kevättä.

Tuo on kyllä mielestäni ihan viisasta, että keskittyy yhteen asiaan kerralla. Olen nyt itsekin yrittänyt paremmin keskittyä siihen, mitä sillä hetkellä teen. Toki usein minulla on monta asiaa yhtä aikaa hoidettavana, mutta yritän vaihtaa hommaa välillä ja keskittyä sitten siihen sen hetken. Olen alkanut nyt keskittyä myös omaan hyvinvointiini. Aiemmin siihen ei oikein ollut aikaa eikä energiaa. Sitä vaan enemmänkin selvisi jotenkin päivästä toiseen, mutta nyt olen kiinnittänyt aiempaa enemmän huomiota siihen mitä syön. Kävin myös ortopedisessa osteopatiassa, kun olkapääni alkoi jälleen tulla kipeämmäksi. Siellä löytyikin muutama kipeä kohta, tosin ihan eri paikasta kuin missä kipu on. Sain myös jumppaohjeita kotiin ja muutaman viikon päästä menen sinne uudestaan.