Syksyllä alkaa aina jotain uutta ja kesän jälkeen tuntuu, että herään jälleen eloon. Näin tuntuu toimivan myös tyttäreni. Viileä ilma sopii hänelle paremmin kuin kesän lämmin vaikka tänä vuonna ei nyt sentään tukalan lämmintä ollutkaan koko kesänä. Olemme ulkoilleet paljon kauniina syyspäivinä ja onpa minulla ollut ihan omia menojakin. Yhdellä viikolla minusta tuntui jo ihan oudolta, kun oli kolme omaa menoa, joista kahden aikana tyttö oli isän kanssa ja yhden sijaisomaishoitajana toimivan mummin kanssa kotona. Isän kanssa hän jää reippaasti ja ei usein edes reagoi, kun sanon heippa, mutta ei vielä ole ihan tottunut jäämään mummin kanssa. Olen nyt pitänyt kaksi omaishoidon vapaata ja molempina on jäänyt kyyneleet silmissä kotiin. Tosin kotiin tullessani on vastassa ollut ihan iloinen tyttö ja olipa viimeksi tehnyt minulle itse todella hienon syntymäpäivä kortinkin.
Sain vammaistukihakemuksenkin täytettyä ja toimitettua Kelaan. Lääkäriä olen jo kahteen kertaan muistuttanut, että tekisi lausunnon muuten ei hakemuksesta kauheasti iloa ole. Nyt jännitän, että riittääkö lyhyesti ja ytimekkäästi täytetty hakemus, viimeksi kun tein siihen liitteeksi A4:sen verran tietokoneella lisätekstiä, mitä en nyt tällä kerralla tehnyt, kun hoitajan kanssa käytiin jo asiat läpi ja niiden pitäisi näkyä lääkärinlausunnosta. Tässäkin jälleen näkyy se, että riippuu ihan lääkäristä miten asiat toimii. Foniatrian puolelta lääkärinlausunto tuli aina ajoissa kotiin niin että pystyin siitä katsomaan mitä lääkäri oli kirjoittanut ja toimitin ne molemmat Kelaan. Nykyinen lääkäri lähettää lausunnon suoraan Kelaan ja ekalla tapaamiskerralla jo useita vuosia sitten kerroin hänelle, että Kelalla kestää käsitellä näitä hakemuksia 6-8 viikkoa niin ei oikein riitä, että lausunto on valmis 2 viikkoa ennen kuin vanha päätös loppuu.
Nyt ei onneksi tarvitse jännittää, että tuleeko terapiaan taukoa lausunnon viipymisen takia. Tyttäreni otti sitten kuitenkin toimintaterapian loppumisen yllättävän rauhallisesti. Toivoi, että voisi tehdä siellä vielä savityön ja sitä on nyt viimeiset pari kertaa tehty. Olen ollut mukana viimeisillä käynneillä, mikä on ollut mukavaa. Eli oikeastaan tänä syksynä alkaa meillä ihan uudenlainen aika kahdeksaan vuoteen, kun tytöllä ei jatkossa ole mitään terapiaa. 6 vuoden ajan oli sekä puhe- että toimintaterapiaa kerran viikossa ja kun puheterapia loppui niin toimintaterapiaa oli vuoden ajan 2 kertaa viikossa, nyt viimeisen vuoden kerran viikossa. Vuoden päästä vaihtuu sitten hoitava tahokin, kun tyttö täyttää 13 vuotta niin sitten ei voi enää käydä lasten poliklinikalla vaan siirtyy nuorten puolelle. Täytyy sanoa, että nämä vuodet on menneet yllättävän nopeasti!
Nyt ei onneksi tarvitse jännittää, että tuleeko terapiaan taukoa lausunnon viipymisen takia. Tyttäreni otti sitten kuitenkin toimintaterapian loppumisen yllättävän rauhallisesti. Toivoi, että voisi tehdä siellä vielä savityön ja sitä on nyt viimeiset pari kertaa tehty. Olen ollut mukana viimeisillä käynneillä, mikä on ollut mukavaa. Eli oikeastaan tänä syksynä alkaa meillä ihan uudenlainen aika kahdeksaan vuoteen, kun tytöllä ei jatkossa ole mitään terapiaa. 6 vuoden ajan oli sekä puhe- että toimintaterapiaa kerran viikossa ja kun puheterapia loppui niin toimintaterapiaa oli vuoden ajan 2 kertaa viikossa, nyt viimeisen vuoden kerran viikossa. Vuoden päästä vaihtuu sitten hoitava tahokin, kun tyttö täyttää 13 vuotta niin sitten ei voi enää käydä lasten poliklinikalla vaan siirtyy nuorten puolelle. Täytyy sanoa, että nämä vuodet on menneet yllättävän nopeasti!
