Luin mielenkiintoisen kirjan, missä vasta aikuisena Asperger diagnoosin saanut nainen kertoo elämästään. Hän opetteli tulkitsemaan ihmisten ilmeitä ja eleitä gorilloja seuraamalla. Jäin sitten miettimään, että meillä tyttö on opetellut samaa koirien kautta. En ole täällä aiemmin tainnut mainita, mutta meillä on ollut koira melkein 8 vuoden ajan. Alkuun tyttö ei reagoinut koiraan vaikka koira meni hänen luokseen, joten koira lakkasi itse menemästä. Mutta sitten aloin tytölle kertomaan, että mitä mikäkin koiran ele tarkoitti ja pikkuhiljaa tyttö alkoi reagoimaan niihin. Nykyään sanoo minulle usein, että koiramme kaipaa huomiota, mutta ei itse mene koiran luokse vaan haluaa minun huomioivan koiraa.
Nykyään koiramme menee aina tytön viereen, kun hän syö ja tyttö antaa aina jotain koiralle. En tätä ole halunnut kieltää, kun heillä on siinä selvä yhteys. Tyttö myös antaa koiralle ruokaa, kun pyydän ja tällä viikolla yllätti minut, kun oli itsenäisesti täyttänyt koiran nappulapurkin säkistä. Tyttö lähtee nykyään myös mielellään kävelylle ja haluaa välillä myös pitää hihnaa. En kovin usein uskalla tätä tehdä, koska koiramme on iso ja vaikka yleensä onkin rauhallinen niin jos päättää mennä johonkin niin siinä saan kyllä itsekin pidellä tiukasti kiinni. Saammekin välillä hoitaa naapurin pienempää koiraa niin silloin tyttö saa pidellä hihnaa. Ja leikittää tätä koiraa, kun meidän koira ei varsinaisesti leiki kuin joskus pienen hetken ajan.
Ihan viime aikoina tyttö on myös alkanut puhumaan koiralle eri äänensävyllä kuin muille. Tämä on minusta ihmeellistä, koska ei oikein ole sietänyt sitä, jos minä teen niin. Kutsuu myös koiraa usein lempinimellä ja huolehtii, että onko koiralla kaikki hyvin, kun ollaan reissussa. Puhuu usein myös, että koiramme on varmasti innoissaan, kun palaamme kotiin. Muutkin eläimet ovat tytölle tärkeitä, mutta koirat tuntuvat olevan erityisesti hänen mieleensä. Kun olemme reissussa niin tyttö huomaa kaikki ympärillä olevat koirat ja näyttää ne aina myös minulle.
Alla olevassa kuvassa on koiramme Aatu, puoliksi Lapinkoira ja puoliksi Novascotian noutaja. Aatu rakastaa uimista ja olisi halunnut mennä tuohon takana näkyvään ojaan uimaan ja oli pettynyt, kun en häntä sinne päästänyt. Aatu täyttää tässä kuussa 8 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti