tiistai 12. syyskuuta 2017

Vastuu

Välillä olisi kivaa jakaa vastuu erityislapsen kasvattamisesta ja jos se onnistuu yhteisymmärryksessä niin se auttaa paljon arjessa jaksamisessa, mutta jos yhteistyö vie enemmän energiaa kuin tuo niin sen hyöty häviää. Meillä yhteistyö terapeuttien kanssa on aina sujunut hyvin ja he ovat olleet tärkeitä sekä tytölle että minulle. Heiltä olen voinut kysyä neuvoa ja mielipiteitä asioihin. He ovat käyneet päiväkodilla ja koulussa ohjaamassa henkilökuntaa tytön kanssa toimimisessa. Nyt kuitenkin on myös toimintaterapia loppumassa ja alkuun oli tunne, että olen ihan hukassa, kun ei ole enää ketään keneltä kysyä neuvoja. Mutta olen aiemminkin huomannut, että kun "yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu", joten tiedän jo keneltä voin kysyä, jos tarvetta tulee. Olen toki myös alkanut luottaa siihen, että itse tiedän useimmissa tilanteissa miten toimia ja mikä on paras tapa käsitellä tyttöä.

Voimia arkeeni tuo myös se, että lopulta saatiin tehtyä sopimus sijaisomaishoitajan kanssa eli minulla on jatkossa kaksi vapaapäivää kuukaudessa. Vuosi sitten sain tietää tästä oikeudestani ja näin kauan meni, että saatiin se sovittua. Olen nyt pitänyt ensimmäisen vapaani ja pääsin yksikseni tytön hoitoneuvotteluun ja kampaajalle. Seuraavaksi keräänkin voimia Kelan papereiden täyttämiseen. Hoitoneuvottelussa tytön lääkäri sanoi, että olisi tarkoitus hakea vammaistukea kahdeksi vuodeksi, mutta saa nyt nähdä myöntääkö Kela sen niin. Kohta täytyisi saada toimitettua paperit Kelaan, kun käsittelyaika on 6-8 viikkoa.

Tytön kanssa ollaan tässä kaiken muun härdellin keskellä askarreltu, maalattu, tehty käsitöitä ja on tyttö tehnyt hienosti myös matematiikan ja äidinkielen tehtäviä. Parin viikon päästä tapaamme valvovan opettajan ja olenkin tässä hänelle tehnyt opetussuunnitelmaa, mihin kirjaan myös jo tehdyt asiat. Lisäksi teen erillisen retkisuunnitelman ja toki kirjaan myös siihen jo tehdyt retket. Näillä näkymin retkeilemme noin kerran viikossa ja lisäksi on ainakin tytön uinti kerran viikossa. Porfolioon olemme liimanneet kuvia retkistä ja askarteluista sekä tehtyjä esitelmiä ja tytön tarinoita. Tyttö usein selailee portfolioita, nyt on menossa toinen ja kolmas on ostettu jo odottamaan, kun kohta on toinenkin täynnä. Tytön toiveesta ostettiin nyt valko sivuinen, kun toisen sivut osuivat olemaan mustat niin siihen on ollut vaikeampi kirjoittaa kuvatekstejä kuin ensimmäiseen.