Viikkokalenteri

 Lähdin etsimään tyttäreni vanhaa palkkiotaulukkoa, mutta löysinkin aiemmin käyttämämme viikkokalenterit. Ne olivat tärkeässä asemassa, kun opettelimme viikonpäiviä, vuorokauden aikoja ja sitä mitä tehdään minäkin päivänä. Usein laskimme montako yötä johonkin asiaan oli. Tämä kalenteri oli kiinni jääkaapissamme ja menot olivat kuvina magneeteissa, niitä sitten järjestettiin kalenteriin sen viikon menojen mukaan. Nuo päivä kuvat saimme puheterapeutilta ja pitkään senkin jälkeen, kun emme enää tätä kalenteria käyttäneet niin puhuimme, että mansikka maanantaina mennään kauppaan tms. Tyttärelleni on ollut vaikeaa oppia ajan kulkua, vieläkin hän saattaa kysyä, että mikä aika päivästä nyt on ja kellosta hän tuntee tällä hetkellä tasat ja puolet, mutta ei oikeastaan ymmärrä mitä ne tarkoittavat.

 Tyttäreni sai HUSilta ensin suppean kuvakansion, millä harjoiteltiin sanoja ja asioiden valitsemista. Tämä kansio olikin paljon käytössä sekä kotona että päiväkodissa. Myöhemmin saimme ison kuvakansion, millä oli tarkoitus harjoitella lause tasoista puhetta, mutta kansion käyttö oli sen verran hidasta, että emme sitä paljon käyttäneet kotona ja päiväkodissa heillä ei ollut aikaa perehtyä sen käyttöön. Käytin kuitenkin paljon kansioissa olevia kuvia esim. näissä kalentereissa eli kopioin kuvat, leikkasin ja laminoin ne. Kalenterin kuvat olivat kiinni magneeteissa ja tuon suppean kuvakansion takana kulki tarranauharivistö, mihin kiinnitin päivän kulun kuvina (alla myöhemmin käytössä ollut päivän kulun kuvitus). Kuvissa tarranauha oli kaksipuoleinen, joten kun asia oli tehty se käännettiin toisinpäin. Näin näki selkeästi, missä päivän kulussa oltiin menossa.

 Papunetistä löytyy kuvia tulostettavaksi sekä kuvitettuja loruja ja satuja sekä paljon muuta hyödyllistä. Alla loru minkä tulostin sieltä ja sen avulla hauskasti harjoittelimme, mitä päivän aikana tehdään. Tyttäreni oppiminen vaatii hurjan paljon toistoja. Ja kun joku asia opitaan tekemään tietyssä järjestyksessä niin se sitten tehdään jatkossakin siinä järjestyksessä... Muistan kuinka ensimmäisen tutkimusjakson jälkeen sanottiin, että nyt luotte arkeen tarkat rutiinit ja sitten vuoden päästä sanoivat, että nyt rikotte ne rutiinit. Sepä ei sitten ollutkaan niin helppoa... Nykyään tietyt asiat tehdään tietyssä järjestyksessä, mutta pääasiassa tytärtäni ei onneksi haittaa jos kaikki ei mene joka päivä samalla kaavalla. Palaan siihen palkkiotaulukkoon, kun löydän sen kuvattavaksi.

Blogin alku

Minulle ehdotettiin, että alkaisin pitämään blogia, missä kerron arjestamme ja ideoistani arjen sujuvoittamiseksi. No viime yönä minulla oli aikaa pohtia tätä asiaa, kun tyttäreni heräsi ennen kolmea aamuyöllä. Häntä pelottaa yöllä ja toivoo, että istun hänen sänkynsä vierellä kunnes nukahtaa, joten siinä sitten istuin siihen asti, kun miehen kello soi 6.05. Tyttö yritti kovasti nukahtaa uudelleen, mutta ei vaan uni tullut enää.

Univaikeudet ovat olleet osa arkeamme tyttäremme syntymästä asti. Alkuun huusi aamuyöt, jolloin istuin hänen kanssaan usein vessassa että mies saisi nukuttua ja jaksaisi aamulla mennä töihin. Kokeilimme tytön sängyn sijoittamista makuuhuoneeseemme, omaan huoneeseen, viereen ottamista ja kaikkea mitä vain keksimme, mutta yöt olivat silti levottomia. Hieman apua toi kitarisojen poisto tytön ollessa 2-vuotias. Tuolloin myös siirsimme tytön sängyn oman sänkymme viereen niin yöllä riitti, että laitoin käteni hänen päälleen ja jatkoimme unia. 5-vuotiaana siirsimme hänet takaisin omaan huoneeseen, kun lasten sänky kävi pieneksi. Useimmiten aamuyöstä edelleen huuteli äitiä, jolloin kapusin rappuset alakertaan ja olin sängyn vieressä kunnes nukahti uudestaan. Tätä jatkui 8-vuotiaaksi asti, jolloin alkoi välillä nukkumaan koko yön ilman äiti huutoja. Nykyään herää aamuyöllä 2-3 yönä viikossa ja muuten nukkuu koko yön.

Viime yönä minulla oli siis myös aikaa käydä netistä etsimässä tyttärelleni lisää vaatteita. Hän kun kasvaa hurjaa vauhtia ja vain muutamat vaatteet kelpuuttaa päälleen. Löysinkin lisää kesähousuja alesta, onneksi samoja mitä hänellä jo on. Viimeksi tilasin samaa mallia, mutta eri väriset ja nepä sitten tuntuivatkin erilaiselta ja näin ollen jäivät käyttämättä. Hänellä on yliherkkä pintatunto ja huomaa pienimmätkin erilaisuudet vaatteiden materiaaleissa. Alushousujakin on vaikeaa löytää ja niitä kun myydään lapsille usein useamman kappaleen paketeissa niin niistäkin vain osa kelpaa käyttöön. Näiden vuosien aikana on tullutkin ostettua melkoinen määrä turhia vaatteita, mitä on sitten annettu tutuille, myyty kirpputorilla tai lahjoitettu hyväntekeväisyyteen.

Yllä olevan tekstin itseasiassa kirjoitin jo eilen. Viime yönä nukuimme hyvin ja kun nyt on lauantai niin saimme kaikki nukkua pitkään. Nyt on olokin ihan erilainen kuin eilen ja tämä vapaus, että voimme tytön kanssa viikollakin nukkua pitkään huonon yön jälkeen on tuonut meille lisää jaksamista ja paljon edistymisiä tytön kehityksessä.

Tänä aamuna hän yllätti minut petaamalla itse sänkynsä heti noustuaan ylös sieltä. No minäpä sitten yllättyneenä kehuin häntä vuolaasti tästä asiasta. No sainkin tytöltä ripityksen siitä, että kun en tykkää kehuista, sano vain hyvä juttu. Tämä on ollutkin ongelmana pienestä pitäen, kun tyttö ei ole ollutkaan innoissaan, kun kehutaan ja oppinut sitä kautta. Välillä tuntui, että välttelee tekemästä sellaisia asioita mistä saa kehuja. Meillä onkin sitten ollut hänelle mieluisa palkkio taulukko pitkään käytössä, mikä on auttanut tarpeellisten taitojen käyttöön otossa. Tästä kirjoitan lisää myöhemmin!