Arkisia asioita

Tyttäreni rakastaa keräillä kaikenlaisia esineitä. Kuvassa hänen simpukkakokoelmansa, mihin on viime aikoina löydetty lisää aarteita SPR:n kierrätystavaratalo Kontin tuunauspisteeltä. Siellä käymmekin usein etsimässä lisää keräiltävää eikä onneksi hinta yleensä päätä huimaa. Viimeksi ostoksemme maksoivat 50 senttiä. Kaikki hänen keräämänsä asiat eivät ole näin selkeitä vaan osa koostuu pienistä legopalikoista, playmobil lelujen osista tai vaikka pelinappuloista. Hänellä on huoneessa lukematon määrä pieniä pussukoita ja laatikoita, missä on näitä erilaisia kokoelmia.

Minulla kulkee käsilaukussani aina mukana vähän toisenlainen kokoelma eli pieni pussukka mihin mahtuu kaikki kuvassa olevat tavarat. Laastaria tarvitsimme viimeksi Porvoon reissulla, kun tyttö kompastui ja polveen tuli haava, retkirepustani löytyi onneksi myös puhdistuspyyhkeitä ja kylmäkalle eväslaukusta niin saatiin kipu nopeasti helpottamaan. Korvatulpat ovat meille ehdottoman tärkeät ja niitä tarvitaan usein yllättävissä tilanteissa. Osa tavaroista on varattu myös itseäni varten eikä vain tytärtäni ajatellen ja en kyllä enää tulisi toimeen ilman pussukkaani.

Jatkettiin kielten opiskelua sillä, että kirjoitin tytön kuukausikalenteriin viikonpäivät englanniksi ja ruotsiksi sekä myös kolme kuukautta, kun kalenteriin pystyy kirjaamaan päiviä kolmen kuukauden ajalta. Meillä on tämä kalenteri tulevien menojen ennakoimista varten. Tyttö on kyllä jo oppinut muistamaan samoina päivinä toistuvat menot, mutta niiden poikkeukset, retkipäivät ja esim. hammaslääkäri kirjataan kalenteriin niin pystyy varautumaan niihin etukäteen. Myös kyläilyt sujuvat paremmin puolin ja toisin, kun ne on etukäteen tytöllä tiedossa. Eli emme kovin helposti voi tuosta vain lähteä kylään tai edes kauppaan vaan se vaatii vähintään hetkisen sulattelu aikaa ja toisina päivinä sekään ei riitä. Ja valitettavasti tyttö ei tykkää, jos joku tulee meille kotiin yllättäen niin voi vaikuttaa silloin töykeältä vaikka reaktio johtuu enemmänkin tilanteen yllättävyydestä eli tervetuloa vaan meille kylään kunhan ilmoitat siitä ennakkoon!

Positiivisia yllätyksiä

Kun kaivoin tytölle lehtiä leikekirjaa varten niin sain idean, että leikataan lehdestä kuvia, liimataan ne vihkoon ja kirjoitetaan kuvan alle mitä se on englanniksi ja ruotsiksi. Tyttö innostuikin ajatuksesta ja minä leikkasin sopivat kuvat irti lehdestä ja tyttö siisti ne, minä liimasin ne sitten vihkoon. Tyttö totesi, että ensin kerätään vihko täyteen kuvia ja sitten vasta kirjoitetaan. Pelkäsin vähän että mielenkiinto asiaan lopahtaa ennen kirjoitus vaihetta, mutta olinkin väärässä. Etsimme ja liimasimme kuvia monena päivänä kunnes vihko oli täynnä. Olin ajatellut, että minä haen sanat tabletilla nettisanakirjasta ja tyttö kirjoittaa ne, mutta hän olikin sitä mieltä, että hänen käsialansa ei ole sopivaa sanakirjaa varten. No sovimmekin sitten, että hän etsii sanat ja minä kirjoitan.



Hän osoitti oppivansa todella nopeasti miten sanat haetaan ja miten hän siirtyy sivulta toiselle, kun haimme aina yhden kuvan kohdalle ensin englannin kielisen sanan ja sitten ruotsin. Kirjoitin ensin kuvan alle suomeksi, mitä sanaa haetaan. Tyttö katsoi minun kirjoittamaani sanaa vihkosta ja kirjoitti sen sitten sanakirjaan. Eli hän harjoitteli samalla lukemista ja kirjoittamista. Olemme nyt tehneet tuota sanakirjaa monena päivänä ja tyttö itse muistuttaa, että tehdään sitä. Eilen illalla lähdin ystävän kanssa ulos ja tyttö jäi isän kanssa kotiin. Ennen lähtöäni kyseli, että onko sinun pakko mennä. Sanoi kuitenkin iloisesti heipat, kun lähdin ja kun tulin kotiin niin tyttö esitteli minulle tekemänsä sarjakuvan. Ei ole koskaan ennen itse tuollaista tehnyt. Selitti hienosti minulle mitä sarjakuvassa tapahtuu.

Tänään kävimme retkellä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä emme ole ennen käyneet ja tyttö tavalliseen tapaansa alkuun eteni kovaa vauhtia polkuja pitkin. Välillä kysyi, että mistä tiedämme miten täältä pääsee pois ja rauhoittui vähän, kun näytin kyltin uloskäynnille. Vasta oltuamme siellä jonkin aikaa niin rahoittui ja alkoi kuvaamaan kukkia. Monissa paikoissa toistuu tämä, että ensin likimain juostaan paikka läpi ja sitten ehkä voidaan toisella kierroksella ottaa rauhallisemmin. Niissä paikoissa missä on käyty jo useampaan kertaan niin tätä ei enää esiinny. Tavalliseen tapaan tyttö huomasi myös oravat, pikkulinnut ja lammessa olevat sorsat. Veden äärelle pysähdyttiinkin vähäksi aikaa katselemaan sorsia. Kuvassa yksi tytön kuvaamista kukista. Sääkin suosi retkellä meitä, oli pilvistä, mutta ei satanut. Välillä aurinko pilkahti pilvien välistä ja heti tytölle tuli kuuma. Nyt katsellaankin sitten kotona vesisadetta ikkunasta.

Helpotuksen huokaus

Sain juuri puhelun, missä sain tietää, että omaishoidon tukeni tulee jatkumaan. Tieto helpotti kovasti oloani. Tämä hakemusten teko, toimitus ja lopputuloksen jännittäminen on kyllä yksi rasittavimmista asioista. En todellakaan ymmärrä miksi näitä päätöksiä tehdään usein vain vuodeksi kerrallaan. Olisihan se ihanaa, jos vuodessa tapahtuisi niin paljon kehitystä, että tukea ei enää tarvitsisi, mutta se ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä. Meillä vielä meni nämä hakemusten toimitukset eri aikaan vuodessa, kun yhdessä vaiheessa minulle tehtiin omaishoidon tuen päätös vain 8 kuukaudeksi niin nyt sen hakemus toimitetaan keväällä ja vammaistuen hakemus loppusyksyllä. Eli muutaman kuukauden päästä pääsen jälleen uuteen hakemus rumbaan, mikä onkin vielä rasittavampi kuin tämä omaishoidon hakemus. Kelan hakemukseen, kun ei voi laittaa mitään positiivista tai sitten eivät myönnä mitään. Ja usein olen vielä joutunut muistuttamaan lääkäriä, että laittaa ajoissa lausuntonsa Kelaan.

Tuli tässä odotellessa yksi idea matematiikan harjoitteluun. Tyttäreni kirjoitti numerot 1-10 ison munakennon koloihin. Sitten heitettiin kaksi pingispalloa, katsottiin mihin numeroihin ne osui ja laskettiin niillä kertolasku. Todettiin, että numeron 1 olisi voinut jättää pois. Tyttö totesi siinä kohtaa usein, että liian helppo, mutta hauskaa oli kyllä, kun aika usein pallo osui siihen ykköseen. Yleensä tyttö aika nopeasti kyllästyy kertolaskujen harjoitteluun, mutta nyt jatkettiin pitkän aikaa. Tämän jälkeen halusi vielä pelata Summasuo-lautapeliä, missä harjoitellaan yhteen ja vähennys laskuja. Pelissä on kaksi numero noppaa ja +/- noppa. Pelissä on myös kohtia missä heitetään pelkkää numeronoppaa ja jos saa joko parillisen tai parittoman niin sitten pääsee numeron verran eteenpäin sekä kohtia missä heitetään +/- noppaa ja mennään laudassa olevan numeron verran eteen tai taaksepäin.

Välillä toki touhuan ihan itsekseni jotain pihallamme tai sitten teen pieniä askartelu ja käsitöitä. Alla olevan kortin tein naapurin vauvalle. Isompiin urakoihin ei voimat eikä aika riitä vaan mieluummin teen nopeasti valmistuvia juttuja. Pihalla käyn putsaamassa jonkin kukkapenkin tai raivaamassa rikkaruohot pensaan alta, mutta isommat urakat vaativat kyllä sopivan hetken. Nyt pitäisi kaivaa kaksi rikkaruohojen valtaamaa kukkapenkkiä ylös ja istuttaa tilalle pensaat, mutta vielä en ole sitä saanut aikaiseksi. Ehkäpä saan sen tehtyä ennen talven tuloa. Ennen sitä nautin aiemmin istutetuista kasveista, kuten sireenistä, mikä tänä vuonna teki ensimmäiset kukkasensa.