Kyselyikä

Tyttärelläni ei aiemmin ole ollut varsinaista kysely vaihetta, mutta nyt viimeisten kuukausien aikana on alkanut tulla kysymyksiä. Nämä kysymykset saavat usein alkunsa ohjelmista, mitä on katsonut. Tänään kysyi, että oliko Thomas Edison keksijä? Kuka Beethoven oli? Onko taskurotta olemassa? Osaako se uida? Entä osaako se tehdä patoja? En aina osaa suoraan vastata hänen kysymyksiinsä. Onneksi on olemassa google ja Wikipedia.

Tv-ohjelmat ovat tytön kanssa olleet hyvin tärkeässä roolissa. Hän tarvitsee paljon toistoja ja on useat ohjelmat katsonut varmaan satoja kertoja. Hän katsoo yhtä sarjaa parin päivän tai viikon ajan ja sitten vaihtaa toiseen. Yksi aiemmista suosikeista oli Mikki Hiiren kerhotalo, missä opetetaan aakkosia, laskemista ja monia muita hyödyllisiä asioita. Ohjelmassa oleva "mikitin" tosin aiheutti yhdessä vaiheessa painajaisia, että on näistä ohjelmista joskus ollut haittaakin.

Ensimmäinen piirretty mitä katsoi mielellään oli Pingu ja välillä miehen kanssa vitsailtiin, että tyttö puhuu "pingua". Hänellä kun oli pienenä oma kieli, mitä kukaan ei ymmärtänyt. Puheterapeutti kutsui sitä  sirkutukseksi. Pikku hiljaa alkoi sekaan tulla oikeita sanoja ja vähän ajan kuluttua tyttö käytti omaa kieltään enää leikkiessään itsekseen. Ja lopulta se jäi kokonaan pois käytöstä.

Yksi asia missä tv on ollut tärkeässä roolissa on musiikki. Tyttö ei jostain syystä edelleenkään suostu kuuntelemaan musiikkia, mutta jos sitä voi samalla katsoa tv:stä niin sitten se käy. Pienempänä katsoi ja kuunteli usein Titi Nallea ja Fröbelin palikoita. Myöhemmin katsoi usein Pikku Einsteiniä, missä on klassista musiikkia ja seikkailujen ohella opetetaan musiikin termejä. Nykyään tykkää katsoa elokuvia, missä on myös musiikkia.

Välillä palaa näiden vanhojenkin ohjelmien pariin vaikka on tullut myös paljon uusia ohjelmia kuvioihin kasvun myötä. Usein huomaan, että jokin leikki on selkeästi saanut alun jostain ohjelmasta, mutta nykyään lisää niihin kyllä jo omia juttujakin. Tyttöä opetettiin päiväkodissa leikkimään, se kun ei hänellä tullut itsestään. Tykkäsi kyllä järjestellä asioita ja edelleen tykkää tehdä erilaisia asetelmia. Lelut saatiin usein siivottua sen avulla, että laskettiin montako niitä on samalla, kun niitä kerättiin laatikkoon.

Tähän liittämäni valokuvat eivät varsinaisesti liity aiheeseen muuten kuin, että tykkäämme molemmat luonnosta ja katsommekin tytön kanssa yhdessä luontodokumentteja. Opin siinä samalla itsekin uusia asioita ja voin sitten vastailla paremmin tytön kysymyksiin. Hän kun harvoin yhden katselukerran jälkeen vielä muistaa asioita vaan se vaatii useamman kerran tai ainakin sopivan motivaation hänellä ja nuo kysymykset usein kertovat siitä, että tämän haluan nyt tietää ja kyseinen asia yleensä sitten jää myös muistiin. Tämä motivoi etsimään tiedon sillä hetkellä, kun kysymys esitetään.

Minun, sinun ja meidän aika

Usein puhutaan omasta ajasta ja se on toki tärkeää, mutta mielestäni on yhtä tärkeää antaa toiselle myös omaa aikaa sekä keskittyä kunnolla yhdessä vietettyihin hetkiin. Otimme "askeleen tuntemattomaan", kun tänä kesänä tutun laivareissun sijaan varasimmekin pienen mökin Ähtäri Camping -alueelta. Reissu ei alkanut kovin hyvin, kun koko ajomatkan ajan satoi vettä ja sade jatkui seuraavaan päivään milloin sateen loppuessa alkoi tuulla kylmästi. Toisena iltana saatiin kyllä sitten myös auringon paistetta kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Reissu meni sateesta ja tuulesta huolimatta yllättävän hyvin ja vietimme kolme tuntia katsellen Ähtäri Zoon sekä kotieläinpihan (alin kuva on sieltä) eläimiä. Molempina iltoina vietimme aikaa rannalla kävellen ja tyttö kahlasi saappaat jalassa vedessä. Toisena iltana pelasimme myös minigolffia. Tämä reissu oli suunniteltu pääasiassa tytön mielenkiinnon kohteiden kautta, mutta kyllä itsellänikin oli mukavaa, kun näin toisen ilon ja yötkin sujuivat kohtalaisesti vieraassa ympäristössä. Tyttö jo ilmoitti, että haluaa mennä sinne uudelleenkin.

Palattuamme reissusta tyttö sai idean tehdä itselleen leikekirjan (kuva sen kannesta ja ensimmäisestä sivusta). Tämä on iso saavutus, kun aiemmin ei kestänyt ollenkaan sitä, että leikattaisiin kuvia lehdistä tai olisi liimattu esim pääsyranneke muistoksi johonkin. Nyt on itse leikannut kuvia lehdistä, piirtänyt kuvia ja pääsipä Ähtärin rannekekin leikekirjaan. On myös halunnut kirjoittaa kuvien alle tekstit, ja tästä olin erityisen riemuissani, koska kirjoittaminen käsin on ollut tähän asti niin vastenmielistä. Uskon, että yhdessä tehdyt portfoliot ovat auttaneet tässä paljon. Ja niiden tekemistä jatkamme kyllä edelleen. Tyttö usein katselee niistä valokuvia ja onpa itse myös lukenut kirjoittamiaan tarinoita ja esitelmiä.

Niin ja kotikoulun 5.luokka tuli ihan virallisesti suoritettua vaikka stressasin viimeistä valvovan opettajan tapaamista. Mikä olikin sitten hyvin nopeasti ohitse ja tieto 5.luokan läpimenosta saatiin siis jo huhtikuussa. Mikä tuntui vähän oudolta, kun ei oltu edes käyty vielä kaikkia materiaaleja läpi. No nyt on sitten opiskeltu loppuja 5.luokan opintoja ja aloiteltu joitakin 6.luokan kirjoja. Parhaiten edistytään, kun ei stressata ja kiirehditä liikaa. Eli nyt on pienen paniikkijakson jälkeen palattu Rentoon Arkeen!