torstai 27. syyskuuta 2018

Jumit

On asioita mitä tyttö ei pysty tekemään. Hän ei osaa varsinaisesti sanoa syytä siihen miksi ei pysty. Hän on pitkään halunnut kirjoittaa vain isoilla kirjaimilla sekä käsin, että tietokoneella kirjoitettaessa. Olen kyllä huomannut, että kun teen hänelle sanaristikoita niin jos mallisanat on kirjoitettu pienellä niin kopioi ne myös pienellä, mutta jos kirjoittaa itse niin käyttää vain isoja kirjaimia.
Tällä viikolla teimme esitelmää tietokoneella ja hän katsoi mallia kaksi vuotta sitten tekemästämme esitelmästä, minkä minä olin kirjoittanut ja käyttänyt isoja sekä pieniä kirjaimia niin hän halusi tehdä sen samalla tavalla. Illalla hehkutin miehelle, että opettelimme tytön kanssa miten tehdään tietokoneella iso kirjain lauseen alkuun. Tuli olo, että useimmat eivät varmaankaan olisi ymmärtäneet tätä iloa tästä asiasta.
Joskus jumit ovat myös hyödyllisiä. Viime aikoina tyttö on itse keksinyt tekemistä itselleen. Teki pieniä lappuja, mihin piirsi eläimen kuvan sekä jalan jäljet. Jalan jäljistä etsittiin mallikuvia internetistä. Lastenohjelmasta sai idean juhlahattujen tekoon. Kun idea on hänen jaksaa sinnikkäästi tehdä asian loppuun ja nykyään on mahdollista jatkaa sitä myös seuraavana päivänä. Pari viikkoa sitten annoin tytölle tehtävän kerätä lehtiä ulkona. Ajattelin, että jos muutama lehti löytyy kävelylenkillä niin hyvä, mutta lopulta meillä oli pussillinen lehtiä ja niistä tehtiin hieno asetelma pahville. Tyttö tykkää kovasti Halloweenista ja halusi lisätä tekstin siihen sekä kysyi, että osaanko piirtää sieniä niin nekin lisättiin teokseen.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Stressi

Täytyy sanoa, että tänä aamuna stressi lukemat kohosivat pitkästä aikaa korkealle. Olen yrittänyt tavoittaa kotikoulun valvovaa opettajaa ja tänään hänen puhelinnumerostaan vastasi eri ihminen, joka on tullut edellisen opettajan tilalle tällä viikolla, mutta ei ollut vielä ihan varma mitä kaikkea hänen toimenkuvaansa kuuluu. No olinkin tässä jo seurannut, mitä kaikkea koulujen alkaessa on tapahtunut. On saattanut vaihtua kaikki aikuiset luokassa, taksikuski on vaihtunut ja tämä kaikki selviää vasta koulun alkaessa. Tämä on minulle hankalinta ymmärtää, ei siis niinkään se, että tulee uusia ihmisiä vaan se, että siitä ei aina muisteta ilmoittaa kotiin etukäteen.
Vuosia kestäneen stressin aikana olin usein kipeänä ja nykyään vatsani reagoi moneen ruoka-aineeseen ja tästä syytän kyllä pitkäaikaista stressiä. Välillä mietin miten tämä olisi voitu estää. Yksi asia mihin olisi pitänyt löytää apu aikaisemmin niin oli tuo tytön vähäunisuus, koska silloin minunkin uneni jäivät liian vähäisiksi ja silti yritin pärjätä töissä. Lopulta jouduin jäämään pois töistä. No ei sekään ollut stressitöntä, kun olin kotona. Vein tytön kouluun, mikä oli useampina aamuina todella suuri urakka ja usein sen jälkeen ajoin kyynelet silmissä kotiin, missä ehdin olla muutaman tunnin kunnes jälleen lähdin hakemaan tyttöä koulusta. Kerran viikossa kuljetin hänet koulun jälkeen toimintaterapiaan.
Mikä sitten auttaa stressin ehkäisyyn. Tieto siitä, että asiat ovat hoidossa ja järjestyvät. Tähän riittäisi se, että vanhemmat tietävät kuka hoitaa minkäkin asian ja voi luottaa siihen, että se myös tehdään. Itselläni on nyt juuri tunne, että minun pitää ottaa edelliseen hoitotahoon yhteyttä, että ovatko laittaneet lähetteen eteenpäin, kun mistään ei ole kuulunut mitään asian suhteen. Jokin oma juttu auttaa ainakin minua jaksamaan. Välillä se on kävely ulkona, välillä näprään jotain käsilläni. Nykyään käyn myös töissä iltaisin ja viikonloppuisin, mutta nyt se on minulle voimavara. Silloin näen muita aikuisia ihmisiä ja voin ajatella välillä muuta kuin vain kotiasioita.