7.luokka kotikoulussa

Tapasimme valvovan opettajan jo noin kuukausi sitten ja silloin saimme tietää, että 7.luokka on hyväksytysti suoritettu. Meillä oli joitakin projekteja vielä kesken, joten niitä on tehty loppuun ennen siirtymistä 8.luokan opintoihin. Itse päätin syksylle ottaa teemaksi kierrätyksen ja nyt keväälle yhdessä suunnittelemisen. Syksyllä kävimme usein tytön kanssa viemässä paperia, pahvia, lasia, metallia ja muovia kierrätyspisteelle. Kävimme tavaroitamme kotona läpi. Niistä mitä ei enää käytetä osan myimme itse kirpputorilla ja osan veimme suoraan SPR:n Kontti kirpputorille. Toki samalla katselimme molemmissa paikoissa, että löytyykö sieltä jotain kotiin vietävääkin.

Idea kuumailmapallo taulusta löytyi Pinterestistä jo helmikuussa. Kävimme useampaan kertaan Kontti kirpputorin tuunauspisteeltä ostamassa sitä varten nappeja. Kehys käytiin myös ostamassa sekä sinistä maalia ja tuputin pilvien maalaamista varten. Alunperin oli tarkoitus myös naulata nauloja sekä pujotella lankaa niihin, mutta suunnitelma muuttui sen osalta.

Tyttö on itse valinnut värit sekä maalannut taustan ja kehyksen. Pilvetkin tuputteli itse vaikka ensin mietti, että osaakohan sen tehdä. Valitsemansa napit asetteli ensin pallon muotoon ja muutaman napin autoin liimaamaan, mutta loput liimasi itse. Otimme kuvan, kun hän sai napit aseteltua niin siitä pystyi tarkistamaan, että menikö nappi oikeaan kohtaan. Annoimme liiman kuivua ja sen jälkeen tyttö sommitteli napit pallon sisäpuolelle, jälleen otimme kuvan, että osasi liimata napit oikeaan järjestykseen. Piirsimme korin lyijykynällä ja autoin liimaamaan jäykän narun sen ympärille, sitten tyttö maalasi vielä korin ruskeaksi.

Tämä taulu kuvastaa hyvin sitä kuinka paljon ollaan edistytty kotikoulussa siinä, että tyttö uskaltaa ja pystyy tekemään asioita itse. Hän on myös hienosti osallistunut asioiden suunnittelemiseen. Välillä on toki ongelmia siinä, että ei ymmärrä selitystäni, mutta silloin kaivan paperia ja kynän esille. Pikapiirtämistä harjoiteltiin sopeutumisvalmennuskurssilla useampi vuosi sitten ja se on hyvä keino selventää asioita tytölle. Aiemmin olen käyttänyt sitä myös, kun ollaan menty hoitamaan asioita niin olen piirtänyt järjestyksen paperille. Nykyään asioiden hoito onnistuu ihan kertomalla mitä tehdään missäkin järjestyksessä. 7.luokka on hyvä päättää tähän projektiin, missä yhdistyivät kivasti molemmat teemat.

Silmälasit

Ekalla luokalla koulussa huomattiin, että tytön näössä on jotain vialla. Pääsimme silloin silmälääkärille, kun se oli ilmaista eka luokkalaisille. En itse ole koskaan käynyt silmälääkärillä vaikka silmälasit minulla onkin, joten en oikein osannut valmistaa tyttöä siihen mitä on tulossa. Hoitaja, joka ensin teki yhden tutkimuksen osasi ottaa hyvin huomioon lapsen, jolla erityistarpeita, mutta lääkäri ei. Hän mutisi koko ajan niin etten kuullut mitä hän halusi lapsen tekevän niin en pystynyt sivusta ohjaamaan lasta toimimaan oikein. Kamalinta tytön mielestä oli tipat ja se kun ei nähnyt kunnolla, oli ihan paniikissa ja pääsimme lähtemään kotiin vasta, kun niiden vaikutus hävisi.

Tyttö sai silloin lukulasit, mutta ei suostunut niitä käyttämään vaikka kokeiltiin mitä konsteja. Vuosi sitten tyttö ilmoitti, että näkee asiat kahtena. Selvisi, että hänellä on hajataittoa ja sai uudet silmälasit. Hän etsi pitkään sopivia kehyksiä, mutta sitten löytyi mieleiset. Mutta heti, kun lasit saatiin käyttöön niin ilmoitti, että nämä suurentavat liikaa. Niihin, kun siis laitettiin myös vähän plussaa, mutta se oli tytön mielestä liikaa. No ajattelin, että jospa tottuisi niihin pikkuhiljaa, kun moni muukin asia vaatii totuttelua. On laittanut ne pieneksi hetkeksi välillä päähän ja pari viikkoa sitten ilmoitti, että ne eivät enää auta kahtena näkemiseen. Eikun varaamaan uutta näöntarkastus aikaa.

Optikko yritti jättää minut huoneen oven taakse odottamaan, mutta ilmoitin, että tulen mukaan. Selitinkin heti alkuun miksi olemme siellä ja että edelliset lasit jäi käyttämättä, kun niissä oli tytön mielestä liikaa suurennusta. Optikko laittoi heti tytön nenälle testi lasit ja testasi vain muutamaa eri vaihtoehtoa kysellen mitä taululla näkyy. Sitten pyysi tyttöä tulemaan testi lasit silmillään oven suuhun ja katsomaan liiketilaa. Sitten kysyi, että suurentavatko liikaa? Tyttö vastasi, että ei ja toivon todella että on sitä mieltä vielä kotonakin. Olen hyvin kiitollinen optikolle, että kuunteli meitä. Ja tyttö oli oikeassa, aiemmin hajataittoa oli vain toisessa silmässä niin nyt sitä oli molemmissa.

Valittiin sitten uudet kehyksetkin, kun aiempiin oltiin vaihdettu nenätyynyt jo useampaan kertaan, kun ne painoivat. Uusissa muovisissa kehyksissä ei ole nenätyynyjä, mutta sangat olivat kuitenkin metallia ja vielä joustivat saranan kohdalta. Ne ovat myös todella kevyet sekä sankojen päät on melkein suorat sekä niiden päässä on pehmikkeet, joten todella toivon, että nyt lasit eivät paina mistään liikaa. Nyt vain odotellaan, että päästään ne hakemaan niin sitten selviää ovatko tytölle mieleiset. (Tässä olevat valokuvat minä olen ottanut ja valitsin ne ajatuksella lähikuva kukasta, vähän kauempaa otettu kuva koivusta ja viimeisessä on kaksi kurkea pellolla, mutta ne on niin kaukana, että niitä on vaikea nähdä.)