maanantai 18. marraskuuta 2019

Kahdestaan reissussa

Retkeilemme tytön kanssa paljon kahdestaan, mutta olemme harvoin olleet yhdessä yön yli reissussa, joten minua vähän jännitti, kun päätimme lähteä kahdeksi yöksi Ähtäriin. Menopäivä oli harmaa ja sateinen. Olin päättänyt, että pysähdymme matkalla ABC:lle lounaalle. Valitsin ABC:n minkä lounaslistalla oli makaronilaatikkoa, kun ajattelin, että sitä tyttö mahdollisesti söisi. Ottikin sitä, salaatinlehden ja leipää. Mutta makaronilaatikko ei maistunut, söi leivän ja sanoin hänelle, että hae vaikka toinen leipäpala ettei jää kova nälkä. Kävi hakemassa leivän ja oli löytänyt myös suolapähkinöitä. Tykästyi noihin pähkinöihin niin, että nyt joka kauppareissulla ostetaan niitä.
Pääsimme perille hotelliin ja vähän aikaa huilattuamme huoneessamme menimme keilaamaan. Tämä oli meidän kolmas kerta keilaamassa. Arkailin aiemmin keilaamaan menoa, kun tiesin, että tyttö ei suostu pitämään keilauspaikkojen kenkiä, mutta jokaiselle paikalle on sopinut, että tyttö pitää omia sisäkenkiään hallissa. Tämä on hyvä asia myös siksi, että hallien kengät on tosi liukkaita niin niillä tyttö luultavasti kaatuisi. Omilla kengillä keilaus on sujunut hyvin ja tyttö tykkää siitä. Haluaa kyllä reunat radalle vaikka pärjäisi aika hyvin ilmankin niitä. Näin kahdestaan keilaaminen kävi kyllä kuntoilusta, olimme molemmat puhki ennenkuin varaamamme tunti tuli täyteen.
Seuraavana päivänä vierailimme Pandatalossa, missä molemmat pandat olivat ruokailemassa, kun menimme sinne. Tyttö otti paljon kuvia pandoista ja sanoin, että ollaan nyt ihan ajan kanssa täällä, kun valitettavasti sinne ei pääse samalla lipulla sisälle uudestaan edes saman päivän aikana. Siellä ollessamme tyttö huomasi liikennevalot panda aitauksien välissä. Valojen tarkoituksena on mitata melutasoa. Pandat, kun tykkäävät rauhallisesta menosta niin vihreä valo kertoi, että on sopivasti ääntä, keltainen, että nyt alkaa olla liikaa melua ja punainen, että nyt on liikaa melua. Tuli mieleen, että aika monessa muussakin paikassa voisi olla käyttöä tuollaisille liikennevaloille.
Sitten siirryimme eläinpuiston puolelle ja olen näköjään ottanut sieltä tämän yhden kuvan pikkupandoista. Tyttö kuvasi kaikki eläimet ja hänellä meinasikin sormet välillä jäätyä siinä hommassa. Tuolloin ei onneksi satanut, mutta edelleen oli harmaata ja melko kylmää. Kiersimme eläinpuistoa monta tuntia ja lopulta olimme sen verran väsyneitä ja kylmissämme, että farmilla käymisen jätimme väliin. Sitten kävimme syömässä ja hetken huilaamassa hotellihuoneessa. Sen jälkeen menimme kylpylään ja viihdyimme pitkään lämpimässä porealtaassa, joten siitä tiesin, että tytöllekin tuli melko kylmä eläinpuistossa, hän kun ei yleensä viihdy kauaa lämpimässä.



Olemme kerran aiemmin käyneet Ähtärin eläinpuistossa ja silloin siellä ei vielä ollut pandoja niin olimme jo jonkin aikaa miettineet sinne menemistä uudestaan, mutta nyt meille tuli lisäsyy ajella sinne päin, kun kotimatkalla kävimme hakemassa koiran meille hoitoon. Mimmu on ollut meillä nyt kuukauden ja kirjoittelen hänestä lisää myöhemmin. Reissumme meni kyllä tosi hyvin, ehdimme tehdä paljon lyhyessä ajassa ja jäi vielä tytön tarvitsemia huilitaukojakin. Kassillinen evästä takasi sen, että nälkä ei päässyt yllättämään vaikka aina ei löytynytkään sopivaa syötävää.

tiistai 8. lokakuuta 2019

Erilainen arki

Olemme tässä totutelleet arkeen ilman koiraa. Useinhan sanotaan, että vasta sitten huomaa miten iso osa elämää jokin asia on, kun se on poissa. Ja täytyy sanoa, että alkuun olin aika hukassa, kun ei tarvitse lähteä aamukävelylle. Nyt oikein kaipaan sitä, mutta jostain syystä en kuitenkaan osaa yksin lähteä lenkille. Välillä on käyty koko perhe yhdessä kävelyllä, mutta ei kyllä joka päivä tule lähdettyä. Tietysti retkillä oleminen on nyt ollut helpompaa, kun ei tarvitse miettiä, että pitäisi mennä jo kotiin, että koiran ei tarvitse olla yksin niin pitkään. Mutta sekin oli mielestäni pieni asia ja vastapainona paljon hyvää. Kävimme pari viikkoa sitten tytön kanssa WeeGee talossa ja SeaLifessa.
Tytöllä on selkeästi ollut omanlainen prosessi tottua siihen, että koiraa ei enää ole. Heti alkuun luetteli, että millainen koira meille tulee seuraavaksi ja sillä pitäisi kyllä olla suurin osa edellisenkin koiran ominaisuuksista. Samalla häntä kuitenkin pelottaa, että mitä jos seuraava koira yrittääkin syödä hänen tavaroitaan ja sotkee paikkoja. Hän on hyvin tarkka siitä, että kaikki pysyy ehjänä ja mielellään myös pölyttömänä. Siksi suurin osa hänen leluistaan ja tavaroistaan on erilaisissa säilytyslaatikoissa. Tällä hetkellä ei paljoa leiki leluillaan vaikka niitä paljon vielä onkin. Joistakin leluista on jo luopunut, mutta suurimman osan on halunnut edelleen pitää.
Olen pikku hiljaa käynyt läpi koiramme tarvikkeita ja leluja. Yllättävän paljon niitä on yhdeksän vuoden aikana kertynyt. Ensi viikolla osalle tulee käyttöä, kun meille tulee koira hoitoon. Tähän koiraan tutustuimme vasta, mutta heti tulivat hyvin toimeen tytön kanssa niin odotamme innolla millaista oleminen tämän koiran kanssa on.

torstai 19. syyskuuta 2019

Miksi meille tuli koira?

Olen aina pitänyt eläimistä ja niin pitää myös tyttäreni. Kuvassa oleva kilpikonna on tullut meille silloin, kun olin 11-vuotias. Kilpinen asui meillä silloin, kun tyttäreni oli pieni, mutta muutti sitten äitini luokse asumaan ja käy meillä välillä hoidossa. Kilpikonnan jälkeen lapsuuden perheeseeni tuli koira. Tessu oli todella rauhallinen ja kiva koira. Tessu piti harjaamisesta ja muistan kuinka kellahti aina selälleen harjan nähdessään. Kun olin jo muuttanut pois kotoa ja eronnut poikaystävästäni niin ajattelin, että otan koiran ja unohdan miehet, sen verran kypsä olin aiempiin seurustelukumppaneihini. Mutta sitten tapasinkin tulevan mieheni.
.
Yksi asia mihin hänessä ihastuin oli se, että tuli toimeen koiran kuin koiran kanssa. Tessukin oli tuolloin vielä olemassa ja tykkäsi kovasti miehestäni. Tessu osallistui myös häihimme, kun niitä juhlittiin vanhempieni talon pihalla. Häiden jälkeen aloimme etsimään meille sopivaa taloa. Löysimme talon ja sain myös lähempää työpaikan, missä työtehtäviini henkilökohtaisena avustajana kuului myös koiran hoitaminen.  Haaveilin jo tuolloin omasta koirasta, mutta sitten iskikin armoton vauvakuume. Ja melko nopeasti vauva ilmoitti olevansa tulossa. Ensimmäiset vuodet tytön kanssa menivät valvoessa ja sinnitellessä, joten koiralle ei vain olisi ollut aikaa eikä energiaa.
Kun tyttö oli saanut ensimmäisen diagnoosin ja tukitoimet alkoivat pyörimään niin koirahaave nosti jälleen päätään. Tässä vaiheessa oli selvää, että meille ei enempää lapsia ole tulossa ja halusin myös, että tytöllä olisi kotona leikkiseuraa. Tutustuin silloin erilaisiin koirarotuihin ja keskityin keskikokoisiin mieheni toiveesta. Ihastuin Novascotiannoutajaan ja kun näin ilmoituksen sekarotuisista pennuista, missä oli Novascotiannoutajaa ja Lapinkoiraa niin tiesin, että siellä on meidän koiramme. Kaksi urosta oli tässä vaiheessa vailla omaa kotia ja kun menimme niitä katsomaan niin Aatu kiipesi heti syliini ja kävi siihen nukkumaan.
Silloin tiesin, että kyllä tämä on juuri se meidän perheen koira. Ja kyllä hän täydensi perhettämme todella hyvin. Nyt meillä kaikilla onkin hyvin tyhjä olo ilman Aatua ja monet on minulta kysyneet, että otatteko toisen koiran? Kyllä meidän on jossain vaiheessa tarkoitus ottaa uusi koira kunhan löytyy sellainen mikä sopii perheeseemme. Mutta Aatua emme unohda koskaan.

tiistai 17. syyskuuta 2019

Aatua muistellen


Viime viikko oli yksi elämäni raskaimmista, kun jouduimme hyvästelemään koiramme Aatun. Aatulla todettiin nivelrikko noin kaksi vuotta sitten. Mutta nyt hänen kuntonsa huononi yllättäen ja viikon sairastamisen jälkeen oli todella huonossa kunnossa. Aatu tuli meille, kun tyttäreni oli 5-vuotias. Kuvassa noin vuoden ikäinen Aatu vahtii tyttöä, joka mietiskelee. Vuosi sitten osallistuin kirjoituskurssille ja siellä kirjoitin tämän tekstin:

Joka päivä

Olohuoneesta kuuluu tumpsutus,
hännän heilutus lattiaa vasten.
Sinun hyvä huomenesi.



Seuraat, kun laitan aamupalaa.
Ja tiedät milloin olen syönyt,
kun silloin lähdetään ulos.

Käyt tarkistamassa kylän kuulumiset
ja jätät omat viestisi.
Tervehdit, jos tulee tuttuja vastaan,
mutta ei sitä nyt ehdi enempää turinoida.

On kiire kotiin syömään
koiranmakkaraa ja siihen
piilotettuja pillereitä.

Haukahdat, jos meinaan
unohtaa antaa sinulle
luun jälkiruuaksi.

Seuraavaksi haluat ulos juomaan.
Sisälläkin olisi vesikuppi,
mutta ulkona vesi on parempaa.

Välillä mietin, että miltä se sitten
tuntuu, kun sinua ei enää olekaan.
Olet ollut osa perhettämme jo
kahdeksan vuoden ajan.

Pidät ulinaa, kun tulemme kotiin.
Pyörit jaloissani innoissasi ja
pusket kuonoasi jalkojani vasten.
On aina kivaa tulla kotiin.

Tuot elämäämme rutiinit, viet minut ulos
vaikka se ei aina huvittaisikaan.
Ja olet kuin veli tytölle, koulussa
luulivatkin, että olet oikea poika.

Nautit siitä, kun lähdemme autolla
johonkin, missä on uusia hajuja.
Siellä et muista, että olet jäykkä
ja kipeä. Täytyy minun muistaa
pitää lenkit sopivan pituisina.



Illalla haluat ison luun ja että
minä pidän siitä kiinni.
Käyt syliini maate sitä järsimään.
Välillä jäät siihen nukkumaan.


Ja voisin paijata pehmeää turkkiasi
ikuisesti sekä katsoa ihaniin
vihreisiin silmiisi, 
kun nojaat pääsi
rintaani vasten.
Olen iloinen, että
luotin vaistooni sinun kuuluvan
meidän perheeseemme.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Retket

Kirjoitin tässä ylös kesän aikana tekemiämme retkiä. Jäin miettimään, että miksi teen niin. Olen antanut listan valvovalle opettajalle joka vuosi. Syynä tähän se, kun tyttäreni jäi kotikouluun niin minulle sanottiin, että sitten ette poistu kotoa ollenkaan. On totta, että kun tyttö kävi koulua niin arkena emme voineet retkeillä, kun hän ei koulupäivän jälkeen jaksanut mennä minnekään.
Mutta kun tyttö jäi kotikouluun niin jos ollaan oltu useampi päivä kotona niin kysyy, että voitaisiinko mennä johonkin. Kirjaan listaan myös mitä kulkuvälinettä olemme käyttäneet. Tämä johtuu siitä, että yhdessä vaiheessa tytöltä kysyttiin, että oletko koskaan ollut raitiovaunussa? Mihin tyttö kyllä vastasi, että olen, mutta siitä jäi sellainen tunne, että kuvitellaan meidän olevan vain kotona eikä koskaan menevämme mihinkään. Ja käytämme kyllä aika usein autoa, mutta kyllä myös julkisia kulkuvälineitä. Ja kun tytön ensimmäinen hoitotaho oli Meilahdessa niin sinne en lähtenyt autolla vaan sinne kuljettiin julkisilla, joten tyttäreni on kulkenut useampaan kertaan ratikalla pienestä pitäen.
Viime vuonna aloin merkitsemään listaan myös uudet retkikohteet, kun tyttäreni toki käy mielellään vanhoissa tutuissa paikoissa, mutta haluaa myös tutustua uusiin. Ja jotenkin helposti autistisesta henkilöstä näyttää tulevan mieleen, että tykkää tehdä vain samoja asioita uudelleen. Olemme neljän kuukauden aikana käyneet 15 uudessa paikassa. Tuohon toki laskin myös Irlannin matkan kohteet, kun siellä emme olleet käyneet aiemmin. Toki mahdollisuuksien mukaan yritän valita sellaisia aikoja retkille, että siellä ei nyt ihan tungosta ole. On kyllä myös kokeiltu käydä esim messukeskuksessa, mutta siitä retkestä tuli lyhyt runsaan ihmismäärän vuoksi.
Olemme tänä kesänä tehneet paljon mukavia retkiä sekä luonnossa että museoissa. Ylin kuva on Tukholman Skansenin pienoismallista, seuraava Pitkäkoskesta, minkä lähellä kävimme suunnistamassa kiintorasteilla, sitten on Kansallismuseo, missä kävimme ystäväperheen kanssa ja viimeisenä kuva Lappohjan rannalta, mistä tyttö löysi paljon simpukoita.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Tasapainossa

Kävimme Haltiassa katsomassa LOL - luonto on laiffii valokuvanäyttelyn ja kuva, missä orava taiteilee kahden kukkavarren välissä jäi erityisesti mieleeni. Samaistun tuohon oravaan, kun tuntuu, että juuri nyt elämä on tasapainossa, mutta se ei tunnu olevan kovin vakaata vaan pienetkin asiat laittavat heilumaan ennenkuin jälleen löytyy tasapaino uudestaan. Toki olen iloinen siitä, että tasapaino on löytynyt ja yritän siitä nauttia niinkuin kuvan oravakin näyttää tekevän. Meillä kotona arki sujuu ihan mukavasti. On tietyt aamu- ja iltarutiinit. Lähdöt retkille ja asioita hoitamaan onnistuvat aiempaa helpommin. Toki ne vaatii etukäteen muistuttelua, mutta se tulee jo rutiinilla.
Suihkussa käyminen oli meillä pitkään vaikeaa, mutta sekin sujuu nykyään paljon helpommin kuin ennen. Aiemmin sinne meneminen oli vaikeaa ja sieltä pois saaminen olikin sitten seuraava ongelma. Pesuihin meni helposti tunnin verran aikaa. Nykyään peseminen sujuu nopeasti ja melko itsenäisesti, mutta kuivatteluun menee vähintään puoli tuntia, kun tyttö ei voi pukea vaatteita ennenkuin on ihan kuiva. Tyttö itse totesi, että käy suihkussa mieluummin aamuisin ja se onkin toiminut hyvin. Minä toivoin, että kävisi suihkussa 3 kertaa viikossa ja hän olisi halunnut käydä vain kerran niin päädyttiin kompromissiin eli kahteen kertaan.
Nyt on myös vähän ristiriitainen olo, että nauttiako vain tästä tasapainosta vai pitäisikö nyt ottaa joku uusi opeteltava asia työn alle, mikä saattaa viedä tasapainoisen arjen vähäksi aikaa. Tiedän, että tytöllä on vielä paljon opeteltavia asioita, mutta välillä itse väsyn siihen, että on ne kaikki hänelle opetettava ja siihen kun ei riitä, että näyttää asian muutaman kerran vaan niitä toistoja tarvitaan paljon.

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Mökillä

Mieheni isä on rakentanut mieheni äidin suvun maille pienen saunallisen hirsimökin, missä alkuun myös me vietimme aikaa. Mutta sitten aloimme kaipaamaan enemmän tilaa, joten rakensimme isomman mökin toisen mökin lähelle. Alkuun oli vaikeuksia, kun tyttö ei voinut olla yksin niin jopa ulkovessaan meneminen oli haastavaa.
Nykyään tyttö onneksi pärjäilee vähän aikaa itsekseen. Mieheni hommasi mökille radiopuhelimet ja niitä tyttö oppi käyttämään aiemmin kuin kännykkää. Ne on edelleen käytössä ja niillä tyttö saa helposti kerrottua, jos tarvitsee apua jossain. Kuten viimeisimmällä mökkireissulla tarvitsi apua, kun ampiainen oli tullut mökkiin sisälle. Tykkäämme käydä mökillä, mutta aloitan valmistautumisen sinne menoon usein viikkoa ennen, kun mietin, että mitä ruokia otan mukaan. Ruuan valmistus, kun on siellä erilaista niin teen mielelläni ruokia kotona valmiiksi. Aiemmin vain grillimakkara on ollut sellaista mitä koko perhe syö. Viime kerralla mies valmisti kanan siipiä, mitkä maistuivat hyvin kaikille.

Tyttö nukkuu mökillä sängymme vieressä niin siellä saan olla koko yön sängyssä vaikka tyttö heräisikin, mutta yleensä nukkuu siellä hyvin. Valitettavasti viimeksi kurkkukipu herätteli minua niin en saanut levättyä siellä niinkuin yleensä. Nautin mökillä, kun pääsen koiran kanssa metsään kävelylle. Viime aikoina olen saanut myös tytön ja miehen välillä lähtemään mukaan. Toki nautin myös siitä, kun saan olla omassa rauhassa kävelyllä.  Koiramme rakastaa uimista ja tyttökin pienempänä ui paljon lammessa, mutta nykyään ei enää halua uida muualla kuin uima-altaassa. Tyttö ei tykkää saunoa, joten se on minulle ja miehelle yhteistä aikaa niin kotona kuin mökillä.
Toki, kun on kaksi mökkiä ja omakotitalo niin se tarkoittaa myös paljon ylläpito hommia sekä pihatöitä. Joka kesä maalataan jotain kohtaa, ruohonleikkuuta riittää sekä toki myös siivoamista useammassa paikassa. Yritämme miehen kanssa jakaa tehtäviä keskenämme sekä kesän mittaan, että välillä jäisi myös aikaa nauttia olosta sekä mökillä että kotona. Itse olen sellainen, että usein suunnittelen valmiiksi, mitä tulen seuraavalla mökkireissulla tekemään niin osaan myös ottaa tarvittavia välineitä mukaan. Viimeksi kävimme läpi tytön leluja sekä kävin läpi omat vaatteeni ja toimme pois ne mitä ei enää käytetä. Seuraavalla kerralla olisi tarkoitus pestä saunan lauteet ja sen jälkeen molempien mökkien ikkunat.