Kahdestaan reissussa

Retkeilemme tytön kanssa paljon kahdestaan, mutta olemme harvoin olleet yhdessä yön yli reissussa, joten minua vähän jännitti, kun päätimme lähteä kahdeksi yöksi Ähtäriin. Menopäivä oli harmaa ja sateinen. Olin päättänyt, että pysähdymme matkalla ABC:lle lounaalle. Valitsin ABC:n minkä lounaslistalla oli makaronilaatikkoa, kun ajattelin, että sitä tyttö mahdollisesti söisi. Ottikin sitä, salaatinlehden ja leipää. Mutta makaronilaatikko ei maistunut, söi leivän ja sanoin hänelle, että hae vaikka toinen leipäpala ettei jää kova nälkä. Kävi hakemassa leivän ja oli löytänyt myös suolapähkinöitä. Tykästyi noihin pähkinöihin niin, että nyt joka kauppareissulla ostetaan niitä.

Pääsimme perille hotelliin ja vähän aikaa huilattuamme huoneessamme menimme keilaamaan. Tämä oli meidän kolmas kerta keilaamassa. Arkailin aiemmin keilaamaan menoa, kun tiesin, että tyttö ei suostu pitämään keilauspaikkojen kenkiä, mutta jokaiselle paikalle on sopinut, että tyttö pitää omia sisäkenkiään hallissa. Tämä on hyvä asia myös siksi, että hallien kengät on tosi liukkaita niin niillä tyttö luultavasti kaatuisi. Omilla kengillä keilaus on sujunut hyvin ja tyttö tykkää siitä. Haluaa kyllä reunat radalle vaikka pärjäisi aika hyvin ilmankin niitä. Näin kahdestaan keilaaminen kävi kyllä kuntoilusta, olimme molemmat puhki ennenkuin varaamamme tunti tuli täyteen.

Seuraavana päivänä vierailimme Pandatalossa, missä molemmat pandat olivat ruokailemassa, kun menimme sinne. Tyttö otti paljon kuvia pandoista ja sanoin, että ollaan nyt ihan ajan kanssa täällä, kun valitettavasti sinne ei pääse samalla lipulla sisälle uudestaan edes saman päivän aikana. Siellä ollessamme tyttö huomasi liikennevalot panda aitauksien välissä. Valojen tarkoituksena on mitata melutasoa. Pandat, kun tykkäävät rauhallisesta menosta niin vihreä valo kertoi, että on sopivasti ääntä, keltainen, että nyt alkaa olla liikaa melua ja punainen, että nyt on liikaa melua. Tuli mieleen, että aika monessa muussakin paikassa voisi olla käyttöä tuollaisille liikennevaloille.

Sitten siirryimme eläinpuiston puolelle ja olen näköjään ottanut sieltä tämän yhden kuvan pikkupandoista. Tyttö kuvasi kaikki eläimet ja hänellä meinasikin sormet välillä jäätyä siinä hommassa. Tuolloin ei onneksi satanut, mutta edelleen oli harmaata ja melko kylmää. Kiersimme eläinpuistoa monta tuntia ja lopulta olimme sen verran väsyneitä ja kylmissämme, että farmilla käymisen jätimme väliin. Sitten kävimme syömässä ja hetken huilaamassa hotellihuoneessa. Sen jälkeen menimme kylpylään ja viihdyimme pitkään lämpimässä porealtaassa, joten siitä tiesin, että tytöllekin tuli melko kylmä eläinpuistossa, hän kun ei yleensä viihdy kauaa lämpimässä.



Olemme kerran aiemmin käyneet Ähtärin eläinpuistossa ja silloin siellä ei vielä ollut pandoja niin olimme jo jonkin aikaa miettineet sinne menemistä uudestaan, mutta nyt meille tuli lisäsyy ajella sinne päin, kun kotimatkalla kävimme hakemassa koiran meille hoitoon. Mimmu on ollut meillä nyt kuukauden ja kirjoittelen hänestä lisää myöhemmin. Reissumme meni kyllä tosi hyvin, ehdimme tehdä paljon lyhyessä ajassa ja jäi vielä tytön tarvitsemia huilitaukojakin. Kassillinen evästä takasi sen, että nälkä ei päässyt yllättämään vaikka aina ei löytynytkään sopivaa syötävää.