Positiivisia yllätyksiä

Kun kaivoin tytölle lehtiä leikekirjaa varten niin sain idean, että leikataan lehdestä kuvia, liimataan ne vihkoon ja kirjoitetaan kuvan alle mitä se on englanniksi ja ruotsiksi. Tyttö innostuikin ajatuksesta ja minä leikkasin sopivat kuvat irti lehdestä ja tyttö siisti ne, minä liimasin ne sitten vihkoon. Tyttö totesi, että ensin kerätään vihko täyteen kuvia ja sitten vasta kirjoitetaan. Pelkäsin vähän että mielenkiinto asiaan lopahtaa ennen kirjoitus vaihetta, mutta olinkin väärässä. Etsimme ja liimasimme kuvia monena päivänä kunnes vihko oli täynnä. Olin ajatellut, että minä haen sanat tabletilla nettisanakirjasta ja tyttö kirjoittaa ne, mutta hän olikin sitä mieltä, että hänen käsialansa ei ole sopivaa sanakirjaa varten. No sovimmekin sitten, että hän etsii sanat ja minä kirjoitan.



Hän osoitti oppivansa todella nopeasti miten sanat haetaan ja miten hän siirtyy sivulta toiselle, kun haimme aina yhden kuvan kohdalle ensin englannin kielisen sanan ja sitten ruotsin. Kirjoitin ensin kuvan alle suomeksi, mitä sanaa haetaan. Tyttö katsoi minun kirjoittamaani sanaa vihkosta ja kirjoitti sen sitten sanakirjaan. Eli hän harjoitteli samalla lukemista ja kirjoittamista. Olemme nyt tehneet tuota sanakirjaa monena päivänä ja tyttö itse muistuttaa, että tehdään sitä. Eilen illalla lähdin ystävän kanssa ulos ja tyttö jäi isän kanssa kotiin. Ennen lähtöäni kyseli, että onko sinun pakko mennä. Sanoi kuitenkin iloisesti heipat, kun lähdin ja kun tulin kotiin niin tyttö esitteli minulle tekemänsä sarjakuvan. Ei ole koskaan ennen itse tuollaista tehnyt. Selitti hienosti minulle mitä sarjakuvassa tapahtuu.

Tänään kävimme retkellä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä emme ole ennen käyneet ja tyttö tavalliseen tapaansa alkuun eteni kovaa vauhtia polkuja pitkin. Välillä kysyi, että mistä tiedämme miten täältä pääsee pois ja rauhoittui vähän, kun näytin kyltin uloskäynnille. Vasta oltuamme siellä jonkin aikaa niin rahoittui ja alkoi kuvaamaan kukkia. Monissa paikoissa toistuu tämä, että ensin likimain juostaan paikka läpi ja sitten ehkä voidaan toisella kierroksella ottaa rauhallisemmin. Niissä paikoissa missä on käyty jo useampaan kertaan niin tätä ei enää esiinny. Tavalliseen tapaan tyttö huomasi myös oravat, pikkulinnut ja lammessa olevat sorsat. Veden äärelle pysähdyttiinkin vähäksi aikaa katselemaan sorsia. Kuvassa yksi tytön kuvaamista kukista. Sääkin suosi retkellä meitä, oli pilvistä, mutta ei satanut. Välillä aurinko pilkahti pilvien välistä ja heti tytölle tuli kuuma. Nyt katsellaankin sitten kotona vesisadetta ikkunasta.