Lähdin etsimään tyttäreni vanhaa palkkiotaulukkoa, mutta löysinkin aiemmin käyttämämme viikkokalenterit. Ne olivat tärkeässä asemassa, kun opettelimme viikonpäiviä, vuorokauden aikoja ja sitä mitä tehdään minäkin päivänä. Usein laskimme montako yötä johonkin asiaan oli. Tämä kalenteri oli kiinni jääkaapissamme ja menot olivat kuvina magneeteissa, niitä sitten järjestettiin kalenteriin sen viikon menojen mukaan. Nuo päivä kuvat saimme puheterapeutilta ja pitkään senkin jälkeen, kun emme enää tätä kalenteria käyttäneet niin puhuimme, että mansikka maanantaina mennään kauppaan tms. Tyttärelleni on ollut vaikeaa oppia ajan kulkua, vieläkin hän saattaa kysyä, että mikä aika päivästä nyt on ja kellosta hän tuntee tällä hetkellä tasat ja puolet, mutta ei oikeastaan ymmärrä mitä ne tarkoittavat.
Tyttäreni sai HUSilta ensin suppean kuvakansion, millä harjoiteltiin sanoja ja asioiden valitsemista. Tämä kansio olikin paljon käytössä sekä kotona että päiväkodissa. Myöhemmin saimme ison kuvakansion, millä oli tarkoitus harjoitella lause tasoista puhetta, mutta kansion käyttö oli sen verran hidasta, että emme sitä paljon käyttäneet kotona ja päiväkodissa heillä ei ollut aikaa perehtyä sen käyttöön. Käytin kuitenkin paljon kansioissa olevia kuvia esim. näissä kalentereissa eli kopioin kuvat, leikkasin ja laminoin ne. Kalenterin kuvat olivat kiinni magneeteissa ja tuon suppean kuvakansion takana kulki tarranauharivistö, mihin kiinnitin päivän kulun kuvina (alla myöhemmin käytössä ollut päivän kulun kuvitus). Kuvissa tarranauha oli kaksipuoleinen, joten kun asia oli tehty se käännettiin toisinpäin. Näin näki selkeästi, missä päivän kulussa oltiin menossa.
Papunetistä löytyy kuvia tulostettavaksi sekä kuvitettuja loruja ja satuja sekä paljon muuta hyödyllistä. Alla loru minkä tulostin sieltä ja sen avulla hauskasti harjoittelimme, mitä päivän aikana tehdään. Tyttäreni oppiminen vaatii hurjan paljon toistoja. Ja kun joku asia opitaan tekemään tietyssä järjestyksessä niin se sitten tehdään jatkossakin siinä järjestyksessä... Muistan kuinka ensimmäisen tutkimusjakson jälkeen sanottiin, että nyt luotte arkeen tarkat rutiinit ja sitten vuoden päästä sanoivat, että nyt rikotte ne rutiinit. Sepä ei sitten ollutkaan niin helppoa... Nykyään tietyt asiat tehdään tietyssä järjestyksessä, mutta pääasiassa tytärtäni ei onneksi haittaa jos kaikki ei mene joka päivä samalla kaavalla. Palaan siihen palkkiotaulukkoon, kun löydän sen kuvattavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti