Tuhansia toistoja

Tyttäreni kyllä oppii asioita, mutta usein ne vaativat tuhansia toistoja ennen kuin tulevat automaattisesti. Tämä sama koskee niin hampaiden pesua kuin piirtämistä. Tytön puheterapeutti antoi aikoinaan neuvon, että valitse taistelusi. Ja sen jälkeen valitsin aina yhden harjoiteltavan asian kerrallaan ja sitten, kun se alkoi sujua niin otettiin vasta uusi opeteltava taito työn alle. Tämä oli hyväksi sekä tytölle että säästi minun hermojani. On nimittäin melko kuluttavaa, jos päivät ovat yhtä taistelua niin kohdensin energiani tähän yhteen asiaan kerralla niin välillä ehti myös hengähtää.

Hampaiden pesun harjoittelu on hyvin jäänyt mieleeni, kun vuoden ajan joka ilta ja aamu siitä väännettiin ja yleensä huudon kera sitten mentiin niitä pesemään. Tässä siis taisteltiin siitä, että saan pestä hänen hampaansa. No sitten, kun se alkoi sujua niin otettiin yksi askel eteenpäin, kun tyttö alkoi pestä itse hampaitaan.

Hampaiden peseminen itse olikin yllättävän vaikeaa aliherkän tuntoaistin takia. Tyttö ei siis aisti kunnolla missä hänen kätensä ovat. Tässä auttoi peilistä katsominen. Peiliä on käytetty apuna myös siinä, kun tyttö harjoitteli itse pesemään hiuksensa. Nyt sekin sujuu jo ilman peiliä.



Hampaiden pesussa on päästy jo siihen asti, että osaa ottaa itse mukin ja hammasharjan kaapista, laittaa mukiin vettä ja tahnan harjaan, kun ensin avaan tuubin. Niin ja siis vain yksi hammastahna käy, se on pienten lasten tahna, mutta onneksi ymmärtäväinen hammaslääkäri vain totesi, että laittakaa sitä sitten enemmän niin tulee tarpeeksi fluoria. Tarvitsee siis kyllä minut hammaspesun ajaksi siihen viereen tueksi ja välillä sanallisesti ohjaan häntä, jos on ajatuksissaan eikä homma etene itsestään.

Tyttö on aina tykännyt piirrellä ja maalata, mutta koulussa hänelle tuli sellainen olo, että hän ei osaa piirtää, joten ei sitten enää halunnut tehdä sitä. Luulen, että se suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että koulussa on aina jokin ennalta päätetty aihe, mistä piirretään. Tyttö, kun on sellainen, että kun saa jonkin idean niin sitten saa aikaan vaikka mitä. Nyt kotona aloitti piirtämään piirustulevyillä ja sitten tuntui, että jokin lukko aukesi, kun alkoi jälleen piirtämään muutenkin. Ensin piirsi monelle pienelle paperille erilaisia eläimiä ja eilen maiseman liiduilla, vaikka niitä on pitkään inhonnut.

Tämä tuhansien toistojen tarve toki aiheuttaa sen, että taidot opitaan hitaammin kuin yleensä ja tätä on välillä muiden vaikea ymmärtää. Ja toki asiaa ei helpota tytön luonne, että jos jokin ei onnistu ensimmäisellä kerralla niin ei sitten halua sitä enää tehdä. Siihen vaaditaankin sitten oveluutta, että keksii jonkin mieleisen tavan harjoitella epämiellyttävää asiaa. Tytöllä oli ekalla luokalla kynäote vielä ihan hukassa ja siihen yrittivät puuttua toki opettaja ja toimintaterapeuttikin, mutta vasta se auttoi, kun reissua varten ostin lyhyet kolmion malliset värikynät ja niillä innostuikin sitten kesällä ekan luokan jälkeen värittämään niin sieltä se oikea kynäotekin sitten löytyi. Olihan meillä ollut kolmion malliset värikynät jo pitkään, mutta piti niistä liian ylhäältä kiinni niin tämä ei ollut lyhyissä kynissä mahdollista. Eli välillä ratkaisu löytyykin vähän kuin vahingossa.