Lukkojen avaamista

On aika miettiä mitä ollaan saatu tämän kouluvuoden aikana tehtyä. Suurin osa vuodesta on mennyt neljännen luokan aikana aiheutuneiden lukkojen avaamiseen. Luulen niiden tulleen siitä, että yritettiin koulun kanssa työntää tyttöä liian nopeasti eteenpäin. Tyttö, kun on sellainen, että häntä joutuu joko houkuttelemaan tai vähän tuuppaamaan, että pystyy menemään pois mukavuus alueeltaan, mutta jos tuuppaa liikaa niin sitten ei suostu enää tekemään sitä asiaa ollenkaan.

Viime keväänä olikin tilanne siis se, että tyttö ei suostunut edes katsomaan koulukirjoihin päin. Mielestään ei osannut kirjoittaa käsin eikä piirtää vaikka häntä oli koulussa kehuttu siitä, että hänellä on siisti käsiala. Aloitimmekin sitten kirjoittamisen tietokoneella tehden erilaisia esitelmiä. Kirjat olivat pääasiassa minua varten, että pystyin niistä lukemaan mitä meidän tulisi opetella ja kehittelin sitten jonkin tehtävän opeteltavan asian aiheeesta. Kävimme puistossa tutkimassa sen kasvillisuutta ja kertolaskuja harjoittelimme uima-altaassa, siellä tyttö myös luki kaikki uimahallissa olevat kyltit ongelmitta vaikka kirjoja ei suostunut tuossa vaiheessa lukemaan ollenkaan. Kirjastoautossa tyttö tykkää kyllä käydä ja lainaa sieltä aina tietokirjoja, mutta sitten pääasiassa selailee niitä kotona. Tarinoita tykkää kertoa ja olenkin ne kirjoittanut ylös.

Tapaamme valvovan opettajan kolme kertaa kouluvuoden aikana ja viimeksi hän toivoi, että olisi enemmän näyttöä siitä mitä tyttö osaa. Eli meidän pitää saada enemmän tehtäviä tehtyä. No sitten keksin, että meillä on aiempien luokkien tehtäväkirjoja, mistä voisin leikata tekemättömiä tehtäviä, liimata niitä paperille ja aloitamme tehtävien tekemisen niistä.

Tyttö innostuikin mukavasti tehtävien tekemisestä. Varsinkin englannin tehtävät ovat sujuneet hyvin ja tyttö jo ilmoitti, että haluaa oppia ruotsia. No sehän sopii, kun ensi vuonna olisi tarkoitus aloittaakin sen opettelu. Käsin kirjoittaminenkin sujuu nyt jo hyvin. Ostimme käyttöön paksumman lyijytäytekynän sekä kolmion mallisia pehmeämpiä tavallisia lyijykyniä niin ne myös helpottavat kirjoittamista. Hänellä on monien kirjaimien kanssa oma tyyli tehdä ne, aloittaa usein eri kohdasta kuin minä ja ei voi kirjoittaa niin, että kirjain menisi viivan yli. I-kirjaimeen haluaa aina laittaa pisteen, oli se sitten iso tai pieni. Olen nyt opetellut olemaan sanomatta näistä asioista, kun mitä se oikeasti haittaa. Ja jos sanon jotain niin lakkaa jälleen kirjoittamasta. Jälki on kuitenkin sellaista, että siitä saa hyvin selvää. Nyt vain jännitän, että mitä valvova opettaja sanoo asiasta.

Itse olen tähän kouluvuoteen hyvinkin tyytyväinen. Olemme avanneet paljon lukkoja ja tuntuu, että nyt vasta pääsemme kunnolla vauhtiin tässä kotioppimisessa. Mutta samalla pelkään, että se ei riitä, kun viimeksi valvova opettaja sanoi, että pitäisi saavuttaa oppimisessa vähintään 5.luokan minimitaso. Kun kotikoulussa ei voi mukauttaa opintoja vaan arvostelu tehdään normaalin opetussuunnitelman mukaan. Mutta, kun tyttö ei koulussa oikeasti ollut saavuttanut edes 4.luokan tasoa niin en usko, että ollaan vielä tuossa tavoitteessa. Tosin laki sanoo, että pääasia on edistyä opinnoissa ja se ollaan kyllä tehty. Ja kun kotikoulu ei ole sidottu paikkaan eikä aikaan niin sitä on tarkoitus jatkaa myös kesällä, nytkin välillä on tehty tehtäviä myös viikonloppuisin eli aina silloin, kun siihen on sopiva aika ja paikka.