Olen usein törmännyt siihen, että meille sanotaan, että teillä on vapaus valita, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Kun tyttö sai suosituksen Kelan terapioihin saimme listan eri terapeuteista, mistä valita. Käytännössä valinta meni niin, että sille päästiin kenellä oli tilaa ottaa tyttö asiakkaakseen. Onneksi molemmat osuivat olemaan sopivia tytölle. Toimintaterapeutti tosin aika pian ilmoitti vaihtavansa työpaikkaa, joten vaihdoimme saman yrityksen sisällä toiselle terapeutille. Päiväkodin valinta meni niin, että meille ilmoitettiin missä päiväkodissa on tilaa integroidussa erityisryhmässä, joten sinne siis. Olimme kyllä onnekkaita, että tyttö sai paikan pienryhmästä päiväkodissa.
Olimme sopeutumisvalmennuskurssilla koulunsa aloittaville lapsille. Kurssi oli hyvä, mutta ihan väärään aikaan, kun se oli kesällä juuri ennen koulun alkua. Olisin tarvinnut kurssilla saadut tiedot vähintään vuotta aikaisemmin, että olisin osannut paremmin vaikuttaa tytön koulun alkuun. Siellä meille painotettiin, että vanhemmilla on oikeus vaikuttaa koulupaikan valintaan. Meille kun vain sanottiin, että tähän kouluun ja tälle luokalle ja kun yritin kysyä, että eikö mitään muuta vaihtoehtoa ole niin sanottiin, että toissijaisessa haussa voitte hakea toiseen kouluun, mutta silloin kaupunki ei maksa kuljetusta vaan se pitää vanhempien itse hoitaa. Hain silti, mutta kaikkien koulujen pienryhmät olivat jo täynnä niin hakemisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt on aika, kun pitää alkaa miettiä mitä yläasteen jälkeen tapahtuu. Täytyy sanoa, että jälleen on aika epätoivoinen tunne, koska ei todellakaan tunnu olevan vapaus valita sitä mitä nuori haluaa. Erityisammattikoulujen tarjoamat tutkinnot painottuvat muutamalle alalle eikä niistä yksikään oikein tunnu tytölle sopivalta. Tällä hetkellä en usko, että pärjäisi tavallisessa ammattikoulussa eikä varsinkaan lukiossa. On toki olemassa Valma eli ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus. Tuli mieleen kuvitteellinen tilanne luokasta yläasteella, missä opettaja kertoo oppilaille, että teistä voi tulla mitä vain ja sitten kääntyy integroidun erityisoppilaan puoleen, että sinulle on sitten tämä Valma.
Toivon todellakin, että noin ei käy tosielämässä, mutta mitä olen muilta vanhemmilta kuullut niin voisi valitettavasti ollakin tositilanne koulussa. Yksi asia mistä en vielä paljon tiedä on Kelan tuet jatkossa, mutta olen osallistumassa tilaisuuteen, missä asiasta kerrotaan lisää. Tiedän kyllä jo sen verran, että vammaistukea voi saada siihen asti, kun nuori täyttää 16 ja sen jälkeen pitää hakea joko eläkettä, jos ei opiskele tai kuntoutusrahaa opintojen ajaksi. Toki olen kuullut, että aina ei kuntoutusrahaa edes myönnetä vaan nuori saakin eläkettä vaikka opiskelisi. Näitä asioita siis tällä hetkellä pohdin vaikka ne eivät tytärtäni vielä kiinnosta, mutta tarvitsen itselleni niistä jo tietoa, että voimme niistä sitten keskustella, kun hän on siihen valmis. Valokuvat tyttäreni on ottanut SeaLifessa.
Meillä ollaan samoissa aatoksissa. Onhan se ihan ymmärrettävää, että kaikkea ei voi tarjota erityisopetuksena. Meillä haasteena on se, että vaikeuksia on sekä motorisella että kognitiivisella puolella. Joten suurin osa amisammateista on joka tapauksessa sopimattomia. Olimme jo epätoivoisia kunnes meidän nuorelle löytyi yksi mielekkäältä vaikuttava ala. Loput hakutoiveet tulevat olemaan Valmaa.
VastaaPoistaAjattele Valma kymppiluokan korvikkeena. Molemmissa ollaan yhtä lailla miettimässä mitä tulevaisuudessa tekisi. Valmassa sentään pääsee konkreettisesti tutustumaan eri ammatteihin kun kymppi on vaan kertausta.
Valmaa myös mainostettiin sillä ajatuksella, että sen jälkeen voisi lähteä kauemmaksikin opiskelemaan, kun Valmassa opetetaan myös elämisen taitoja. Oli se sitten junamatkan päähän toisen kaupungin oppilaitokseen kotoa käsin tai sitten muuttaa asuntolaan erityisammattioppilaitokseen toiseen maakuntaan sellaisen opetuksen perään, jota ei lähellä kotoa tarjota. Nämä vaihtoehdot eivät tietenkään ole kovinkaan realistisia kaikille nuorille tai perheille, jolloin valinnanvara jää kotikaupungin tarjontaan.