Olen pohtinut millaista elämämme on viime aikoina ollut niin rento arki on kyllä siitä kaukana. Tehtävien asioiden lista on pitkä ja joka päivä tulee asioita, mitkä kiilaavat listan kärkeen, kun ne pitää tehdä heti tai viimeistään huomenna. Tämä ei oikein sovi, kun perheessä on henkilö, jolle yllättävät asiat eivät ole mukavia ja kyllä itselläkin tulee raja vastaan, että kuinka paljon yllättäviä asioita jaksaa.
Tyttö on jälleen valvonut enemmän öisin ja jäin miettimään, että olemme ilmeisesti olleet liikaa menossa. Nyt olemme ottaneet rauhallisesti niin on nukkunutkin paremmin. Kävimme kyllä viikonloppuna mökillämme ja sen ympäristössä kävelemässä, mutta se tehtiin ilman kiirettä. Hän ei kestä hoputtamista ja välillä on vaikea päästä liikkeelle sovittuun aikaan ilman sitä. Hän kun ei oikein edelleenkään ymmärrä kelloa. Osaa kyllä katsoa ajan, mutta se mitä se tarkoittaa niin ei aukene vielä. Mikä on nyt ollut ihanaa niin tyttö on viihtynyt aiempaa enemmän ulkona, mutta ei mene sinne yksin vaan tarvitsee minut aina mukaansa. Onkin välillä raskasta, kun tuntuu että ei ymmärretä kuinka paljon olen kiinni tytössä. Enkä sitä asiaa pysty hetkessä muuttamaan.
Harjoittelemme kyllä itsenäistymistaitoja, mutta ne vaativat tuhansia toistoja ennen kuin tulevat itsestään. Ja kun kaikki osa-alueet pitää käydä läpi yksitellen niin tässä on vuosiksi harjoiteltavaa. Ja kyllä elämässä pitää olla myös hauskoja hetkiä niin ei koko ajan voida vaan vakavasti puurtaa eteenpäin. Eilen keskityin pelkästään tekemään asioita tytön kanssa ja meillä oli oikein mukava päivä. Niitä kaipaan lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti