Kuulunko joukkoon?

Olen pohtinut sitä, että mikä saa aikaan tunteen, että kuuluu joukkoon mukaan. Luulen, että tähän ei yhtä ainoaa vastausta olekaan. Esimerkiksi koululuokat muodostetaan ikäryhmän ja asuinalueen perusteella, se tunteeko kuuluvansa luokkaan ei pohjaudu näihin asioihin. Opiskellessa kiinnostus samaan aiheeseen määrittelee luokan kokoonpanon, mutta muuten taustaltaan ihmiset ovat kovin erilaisia. Harrastus ryhmissä on myös yhteinen kiinnostuksen kohde, mutta se ei vielä riitä siihen, että kokee kuuluvansa joukkoon mukaan. Vedän vertaistukiryhmää ja mietin asiaa siis myös siltä kannalta, että miten siellä kävijät kokevat kuuluvansa joukkoon mukaan.

Vastailin tässä myös kysymykseen, että miten tyttäreni kohdalla ei pidä toimia, jos haluaa, että hän tuntee olonsa tervetulleeksi ja hänen kohdallaan nämä asiat ovat erilaiset kuin omallani. Itse pidän siitä, että katsotaan silmiin ja tervehditään. Tyttäreni kertoi, että silmiin katsominen on hänen mielestään epäkunnioittavaa. Toiset tykkäävät halata tervehtiessään, mutta myöskään tästä tyttäreni ei pidä. Minusta on mukavaa, kun kysytään mitä kuuluu, mutta tyttäreni on mieluummin huomaamaton ja seuraa tilannetta sivusta. Itse pyydän anteeksi ja kiitän, kun siihen on aihetta. Mutta nämäkin on tyttärelleni vaikeita asioita, jostain syystä hän pystyy sanomaan ne kyllä englanniksi, mutta ei suomeksi.

Olen valokuvat ottanut kävelylenkeillä. Ylimmän kuvan otin, kun lupiini on noussut maasta syksyllä, on todella hieno, mutta yksinäisen näköinen. Alemmassa kuvassa kellastuneet lehdet näyttivät minusta keijukaisilta, mitkä yhdessä lentelevät sammalmättään yllä. Olen huomannut, että itselläni on tarve kuulua johonkin joukkoon, mutta sen pitää olla sellainen, missä tunnen itseni hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Uskon, että tyttärelläni on myös tarve siihen, mutta tällä hetkellä hän kokee helpommaksi vältellä muita. Hän ei oikein tiedä miten olisi ihmisten kanssa ja se ei ole mikään ihme, kun en itsekään aina tiedä. Ei ole olemassa selkeitä sääntöjä miten ihmisten kanssa ollaan, kun olemme kaikki erilaisia.