Mikä on liikaa?

Tällä viikolla kalenterimme ei ollut noin väljä kuin viikko sitten luulin. Olemme neljänä päivänä viidestä olleet poissa kotoa ja sinä yhtenä päivänä, kun olimme kotona niin meillä kävi vieraita. Eilen sitten mukavan retken jälkeen olimme molemmat ihan puhki. Itselläni alkoi illalla särkeä päätä ja aiemmin se oli hyvinkin yleistä viikonloppuisin, mutta nyt sitä ei onneksi pitkään aikaan ole ollut. Melkein kaikki menomme tällä viikolla olivat kyllä mukavia, mutta jo se, että lähdemme pois kotoa rasittaa, tyttöä yleensä vielä enemmän kuin minua. Tämä korostui huomattavasti silloin, kun tyttö oli koulussa. Koulupäivän jälkeen ei voitu lähteä minnekään, usein jouduin perumaan toimintaterapiankin, kun tytöllä särki päätä koulupäivän jälkeen. Lauantaikin meni usein toipuessa kouluviikosta ja sunnuntaina käymme usein ruokakaupassa, kun siellä on silloin yleensä hiljaisempaa kuin muina päivinä. Niin eipä sitten paljon muualla tyttö käynyt kuin koulussa. Retkiä tehtiin sitten loma-aikoina.

Kun ilmoitin, että tyttö jää kotikouluun niin koululla olivat huolissaan, että ei poistuta sitten ollenkaan kotoota minnekään. Eivät sitten oikein olleet ymmärtäneet tilannettamme kuitenkaan. Tyttö, kun tykkää käydä eri paikoissa. Hänen kanssaan ei pitkään aikaan ole ollut ongelmana kaupassa käyminen, retkeily ja matkustaminen siis silloin kuin ei ole jo puhki väsynyt muusta kuormituksesta. Parasta on se, kun voidaan lähteä retkelle ilman tiukkaa aikataulua niin silloin niistä nautimme molemmat. Toki ymmärrän, että koulussa pitää olla aikataulut ja lyhyeen aikaan mahduttaa mahdollisimman paljon asiaa, mutta hyötyykö siitä sitten enää kukaan?

Ja toki ymmärrän, että se mikä on toiselle liikaa voi olla toiselle liian vähän. Pointtina tässä siis se, että pitää oppia mikä on itselle liikaa ja helpottaa myös paljon se, kun ymmärtää, mikä on lapselle liikaa ja huomata, että käytös riippuu helposti siitä, että onko jo kuormittunut paljon. Minulta usein kysytään onko tyttärelläsi väkivaltaista käytöstä, se kun on aika yleistä autisteilla. Ja vastaan, että ei ole. Tähän auttaa paljon ennakointi ja se, että aika usein näen että nyt ollaan menossa siihen suuntaan, että "mitta tuli täyteen". Toki tämä ennakointi ei aina ole helppoa, kun tytön ajattelumaailma on niin erilainen kuin omani. Onkin paljon helpottanut, kun hän pystyy itse kertomaan ajatuksiaan minulle ja toki näiden vuosien aikana olen jo oppinut paljon tyttärestäni sekä siitä mikä hänen kohdallaan toimii ja mikä ei. Nyt jatkamme rentoa lauantain viettoa niin jaksamme taas, kunhan olemme ensin "ladanneet akkumme".