perjantai 3. helmikuuta 2017

Vähäunisuus

Tyttäreni on ollut pienestä pitäen hyvin vähäuninen ja se on tietenkin aiheuttanut sen, että meidän vanhempien unet ovat myös jääneet vähiin. Joka paikassa olen kertonut tästä ongelmasta, mutta mitään apua emme siihen ole saaneet ennen viime kevättä. Silloin saimme reseptin melatoniinille. Sen avulla tyttäreni nukahtaa pari tuntia aikaisemmin kuin ilman sitä, mutta aamuyön heräämisiin se ei valitettavasti auta. Jännä juttu tässä on se, että missään ei ole otettu huomioon sitä, miten vähäunisuus vaikuttaa tytön kehitykseen. Välillä olen miettinyt, että jos siihen olisi puututtu jo aikaisemmin niin olisiko hän voinut oppia jotkin taidot nopeammin? Meidän kohdallamme ei toki mennyttä voi muuttaa, mutta jonkun toisen lapsen kohdalla olisi ehkä mahdollista toimia jo aikaisemmin.

Tämä on yksi syy kotikoululle, kun toisena yönä uni loppuu neljältä aamuyöstä ja toisena unet saattavat jatkua aamulla kymmeneen asti. Ja siitä, että olemme herättäneet tytön joka aamu samaan aikaan niin ei ole ollut mitään apua, tätäkin sinnikkäästi kokeilimme. Nykyinen vapaus nukkumisen kanssa on auttanut koko perhettä jaksamaan. Minä valvon tytön kanssa illasta, että mies pääsee ajoissa nukkumaan ja voin sitten taas aamusta jatkaa unia niinä aamuina, kun tyttökin nukkuu. Kyllä välillä silti väsyttää, niin kuin tänään, mutta sitten olen armollinen itselleni ja vietämme päivän rennosti puuhaillen.

Toki olisi ihanaa, jos löytyisi jonkin ratkaisu, että unta riittäisi joka yölle tasapuolisesti, mutta en ole varma olemmeko vielä valmiita lähtemään unilääkkeiden kokeiluun. Tätäkin, kun on nyt ehdotettu ja kuulemma useat autistiset aikuiset käyttävät unilääkkeitä. Toki sekin auttaisi meitä vanhempia, jos tyttö voisi valvoa itsekseen, mutta tällä hetkellä ei ole siihen vielä valmis. Tyttärelläni on vilkas mielikuvitus ja välillä pelot valtaavat mielen varsinkin yöllä pimeässä ja tämän takia ei uskalla olla yksin hereillä, vaikka hänellä on huoneessa yövalo koko yön päällä ja unisieppari katossa roikkumassa eikä me vanhemmatkaan kaukana olla, mutta ei usko meidän olevan lähellä ellei näe meitä. Joten tällä hetkellä mennään näillä unilla kunnes ollaan valmiita ottamaan seuraava askel eteenpäin.

Alla olevassa kuvassa on tyttäreni lumesta tekemä satuolento.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti